Luottoluokitusyhtiö Fitch Ratings laski heinäkuussa Suomen luottoluokitusta tasolle AA. Syinä olivat valtion velkasuhteen kasvu ja riittämättömät sopeutustoimet. Hallitus kaavailee Suomeen jo syntyessään pahamaineista ”velkajarrua”. Miksi velka puhuttaa niin paljon? Miten valtion velka toimii? Olisiko velkasuhdetta syytä jo saada pikkuhiljaa laskemaan, ja miten se tehtäisi?
Valtio ei ole kuin kotitalous
Yleinen virhe on verrata valtion taloutta kotitalouteen. Valtio voi ottaa velkaa omassa valuutassaan, hallita korkotasoja keskuspankin kautta, nostaa veroja, leikata menoista ja jatkaa olemassaoloaan ikuisesti. Yksityishenkilöillä asia on toisin: he joutuvat maksamaan velkansa takaisin elinaikanaan.
Valtio puolestaan maksaa pääoman takaisin velan erääntyessä tai ottaa uuden lainan vanhan tilalle (velan “uudelleenrahoitus”). Korkoa maksetaan vuosittain velan omistajille. Velka maksetaan verotuloista, talouskasvun tuomista lisätuloista tai omaisuutta myymällä.
Ei ole olemassa ”oikeaa” velkatasoa
Velan suhde BKT:hen on tärkeämpi kuin itse velan määrä. Monet maat, kuten Japani, ovat eläneet vuosikymmeniä yli 200 % velka/BKT-suhteella ilman vakavaa kriisiä.
Tämä kertoo siitä, että sijoittajat ovat tottuneet korkeampiin velkatasoihin. Jos talous kasvaa nopeammin kuin velan korko, velkasuhde voi laskea jopa ilman leikkauksia tai veronkorotuksia. Jos taas korko on suurempi kuin talouskasvu, velkasuhde nousee helposti hallitsemattomasti.
Vaikka Suomen luottoluokitusta heinäkuussa alennettiin, markkinat eivät reagoineet voimakkaasti. Suomi saa edelleen markkinoilta lainaa suhteessa Saksaan verrattain edullisesti. Tämä kertoo taas siitä, että markkinat eivät odota luottoluokituksen heikkenevän lähitulevaisuudessa.
Velkajarru sitoisi kuripolitiikkaan
Hallitus kaavailee Suomen lainsäädäntöön velkajarrua, joka nimellisesti vähentäisi velkaantumista. Hallitus perustelee 40 %:n velkajarrua EU:n säännöillä. EU:n säännöissä ei tosin vaadita kansallista velkajarrua, vaan riittää, että julkisen talouden suunnitelmassa sopeutus on huomioitu. Velkajarru sitoisi Suomen kuripolitiikkaan eli talouden menoja leikkaavaan politiikkaan jopa vuosikymmeniksi, mikä söisi myös talouskasvua.
Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on kritisoinut lakiluonnosta, jonka mukaan velkasuhdetta tulisi pienentää vähintään prosenttiyksikön verran bruttokansantuotteesta lähes 50 vuoden ajan. Tämä rajoittaisi investointeja ja pienentäisi jälleen hyvinvointivaltiota.
Kriisitilanteissa Suomen on pakko pystyä tukemaan niin kansalaisia kuin yrityksiä ja ylläpitämään investointeja ja palvelujen tarjoamista. Viime vuosien koronakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat osoittaneet, että joustoa kriisitilanteessa todella tarvitaan. Velkajarru voisi siis syventää taantumia ja pitkäaikaistyöttömyyttä.
Lisäksi Suomessa väestö ikääntyy nopeasti, ja palvelutarve kasvaa. Joustava talouspolitiikka on tärkeää, jotta voidaan rahoittaa sote-menot ja samaan aikaan uudistaa taloutta. Velkajarru voisi tehdä tästä mahdotonta ilman hyvin kovia menoleikkauksia.
Leikkaamiselle on vaihtoehtoja
Paras tapa saada velkasuhde laskemaan on kasvattaa taloutta. Talouskasvuun pyrkivä politiikka on siis otollisinta ja halvinta.
Suomen talouskasvu ei ole ottanut tulta alleen vuosiin. EU-alueen korkopolitiikka on osaltaan vaikuttanut kasvun vähäisyyteen, mutta myrkyllistä kasvulle on ollut myös Orpon hallituksen kuripolitiikka. Leikkauspolitiikka on syönyt vähänkin kasvun, jota olisimme voineet saada. Erityisen tärkeää ovat panostukset koulutukseen, T&K-investointeihin, terveydenhuoltoon, työllisyyteen ja vihreään siirtymään.
Leikkauspolitiikka on syönyt suomalaisten ostovoimaa, ja sitä kautta heikentänyt kasvua ja työllisyyttä. Erityisesti arvonlisäveron korotukset syövät kotimaista ostovoimaa.
Samalla kun hallitus on kertonut olevansa huolissaan velkaantumisesta, on jaettu verohelpotuksia suuryrityksille ja suurtuloisille. Leikkauksia, jotka osuvat soteen ja koulutukseen sanotaan ”pakollisiksi”, vaikka nämä eivät ole tosiasiassa pakollisia. Vaihtoehtoja leikkauksille olisi: esimerkiksi haitallisten yritystukien ja listaamattomien yritysten osinkotuloverohuojennusten poisto. Lisäksi kevään veroalennukset tulisi perua.
Velkajarru voi siis kuulostaa houkuttelevalta keinolta sopeutuksen lisäämiseen, mutta Suomelle se olisi todennäköisesti vain haitallinen, koska se heikentäisi talouden joustavuutta, syventäisi taantumia ja estäisi investointeja tulevaisuuteen. Julkinen talous ei toimi kuten yksityinen talous, vaan leikkaukset voivat pahimmillaan aloittaa negatiivisen kierteen talouteen, joka vastoin oletuksia, ei pienennäkään velkasuhdetta, vaan voi jopa kasvattaa sitä.