Suomen sote-järjestelmä on hoitajavetoinen
Meillä on suhteellisesti enemmän esimerkiksi sairaanhoitajia, mutta vähemmän lääkäreitä kuin OECD-maissa keskimäärin.
Sairaanhoitajista on ollut kasvava työvoimapula vuodesta 2016 alkaen, myös muista alan ammattiryhmistä jo useita vuosia. Koronapandemia ja sen aiheuttaman hoitovelan purkaminen lisäsivät hoitohenkilöstön tarvetta.
Tilastot, selvitykset ja ennakointitieto osoittavat, että tarve sote-ammattihenkilöille on yhä suuri. Siksi hyvinvointialueiden hoitohenkilöstöön kohdistuvat säästötoimet ovat lyhytnäköisiä, ja voivat aiheuttaa kasvavia kustannuksia yhteiskunnalle.
Maassamme on ensi kertaa yli miljoona vähintään 70-vuotiasta henkilöä
Muistisairauksien määrä kasvaa väestön ikääntyessä. Moni ikääntyneistä tarvitsee perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja, osa heistä kotihoitoa ja ympärivuorokautista palveluasumista. Osa palveluista vaatii henkilöstöä vuorokauden ympäri.
Samaan aikaan, kun palvelujen tarve kasvaa hyvinvointialueilla, sote-henkilöstöä siirtyy eläkkeelle. Kevan mukaan hyvinvointialueilta on ennakoitu eläköityvän sairaanhoitajista noin neljännes (24 prosenttia, 11 780) ja lähihoitajista vajaa kolmannes (31 prosenttia, 15 610) tulevan kymmenen vuoden aikana.
Osa sairaanhoitajista ja lähihoitajista harkitsee alan vaihtoa, osalla aikeet ovat toteutuneet. Työterveyslaitoksen ja Tilastokeskuksen selvityksen mukaan työllisistä sairaanhoitajista ja lähihoitajista noin joka kymmenes (11 prosenttia) työskenteli muualla kuin sote-palveluissa tai työvoimavuokrauksessa vuonna 2023. Siirtyminen muille toimialoille on yleistynyt viime vuosina. Myös työpaikan vaihtaminen on ollut yleistä sote-alalla. Hallituksen kaavailemat määräaikaisuuksien helpotukset heikentävät myös alan houkuttelevuutta.
Ikääntyvä väestö ja sote-henkilöstön eläköityminen lisäävät ammattihenkilöiden tarvetta
THL:n johtava tutkija Juha Honkatukia on esittänyt arvion, että vuosien 2021–2040 aikana tarvittaisiin lähes 26 000 lähihoitajaa ja noin 9 400 sairaanhoitajaa nykyistä enemmän.
Henkilöstösäästöt hyvinvointialueilla ovat johtaneet siihen, etteivät kansalaiset saa kaikkia tarvitsemiaan palveluja. Miltei joka kymmenes (8,6 prosenttia) suomalaisista ilmoitti jääneensä vaille tarvitsemaansa terveydenhuoltoa vuonna 2024, luku on OECD-maiden keskiarvoa (3,4 prosenttia) selvästi korkeampi.
Köyhyyttä ikääntyneiden hoitopalveluissa pahentaa se, että heidän on yhä vaikeampi päästä kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin.
Miten hoitajapula voitaisiin ratkaista?
Hyvinvointialueiden rahoitusta on vahvistettava, jotta ne voivat rekrytoida palvelujen edellyttämän henkilöstön. Sote-rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset on lopetettava.
Sote-järjestelmällä ei ole varaa menettää koulutettuja osaajia. Keskeistä on pitää kiinni alalla jo työskentelevistä hoitajista. Yhteiskunnalle aiheutuu kasvavia kustannuksia, jos joudumme jatkuvasti kouluttamaan uusia hoitajia alalta lähtevien tilalle.
Henkilöstövähennykset kasvattavat jäljelle jäävien ammattihenkilöiden kuormitusta. Irtisanomisten takia menetetään valtavasti vuosien aikana kertynyttä ammattitaitoa ja osaamista. Esimerkiksi teho-osastoilla ja leikkaussaleissa vaadittavaa osaamista ei voida opettaa uudelle työntekijälle lyhyellä perehdytyksellä.
Ikäluokkien pienentyessä koulutusmäärien lisääminen sote-alalla on haastavaa
Vaikka maahanmuutto voisi osaltaan helpottaa tulevaa työvoimapulaa, ei se yksin ratkaise tilannetta. Ammattitaitoinen sote-henkilöstö on kansainvälisesti kilpailtua ja haluttua.
Työterveyslaitoksen tutkijoiden mukaan sote-alalla työvoimareserviä löytyy alanvaihtajista. Alan ulkopuolella työskentelevien hoitajien tilanteet ovat moninaisia. Kaikkia ei saada takaisin, mutta osalle paluu voisi olla mahdollinen, jos työolosuhteet ja työehdot olisivat sote-alalla kunnossa.
Riittävä henkilöstö, inhimilliset työolot, selkeät urapolut ja oikeudenmukainen palkkaus ovat edellytyksiä sille, että ammattihenkilöt haluavat työskennellä alalla tulevaisuudessakin.
Myös seuraavalla hallituskaudella tarvitaan pitkäjänteinen ohjelma sote-alan henkilöstön saatavuuden ja pysyvyyden varmistamiseksi.
Kirjoitus on julkaistu 24.2.2026 Turun Sanomissa.