Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen työntekijät kohtaavat työssään päivittäin väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua sekä muuta asiatonta käytöstä. Päättäjänä voit vaikuttaa turvallisemman työelämän puolesta.
Nyrkkisääntö-kampanja nostaa hoitoalalla koetun väkivallan yhteiskunnalliseen keskusteluun. On kohtuutonta, että työssä, jossa autetaan muita, kohdataan valtavasti väkivaltaa.
Työpaikkaväkivalta ajaa työntekijöitä työpaikan ja alan vaihtoon ja rapauttaa sote-alaa entisestään. Tarvitsemme Suomessa jokaisen sote-ammattilaisen työhön. Vähimmäisedellytys työssä ja alalla pysymiselle on oikeus työskennellä joutumatta pahoinpidellyksi työvuorossa. Emme voi yhteiskuntana sallia työpaikkaväkivaltaa alaan kuuluvana lieveilmiönä vaan työpaikkaväkivaltaan on oltava ehdoton nollatoleranssi.
Sote-alan palkkauksen ohella on myös työoloja parannettava. Osana tätä tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia. Vaadimme muutoksia niin rikos- kuin työlainsäädäntöön. Tavoitteemme väkivallan ehkäisemiseksi on listattu alla. Päättäjänä voit vaikuttaa.
Yksintyöskentely on yksi suurimpia riskitekijöitä, joka lisää väkivallan riskiä. Väestön hoidontarve kasvaa jatkuvasti. Samaan aikaan myös hoitajapula lisääntyy. Kiire ja liian vähäinen henkilöstömäärä johtavat helposti uhka- ja vaaratilanteisiin. Hoitajapulan pahetessa väkivalta hoitajia kohtaan lisääntyy entisestään.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on varmistettava riittävä henkilöstömäärä. Jo säädettyjä vanhuspalveluiden mitoitusvaatimuksia ei pidä lykätä vuosilla eteenpäin.
Sote-alan palkkausta ja työoloja on edelleen parannettava. Tällä turvataan riittävä määrä henkilöstöä. Koulutusmäärien tulee vastata työelämän todellista tarvetta. Tarvitsemme myös lisää kansainvälistä rekrytointia.
Sote-alan työntekijöiden riski joutua potilaiden pahoinpitelemäksi on suuri kaikissa sote-alan työtehtävissä, muun muassa ensihoidossa, päivystystehtävissä, psykiatristen potilaiden hoidossa, monissa eri sosiaalihuollon tehtävissä ja jopa vanhustenhuollossa.
Suuri osa näistä työtehtävistä suoritetaan virkamiehen rinnalla, jolla on rikoslain näkökulmasta korkeampi suoja kuin työsuhteisella hoitohenkilöstöllä.
Tehy vaatii, että rikoslain virkamiehen väkivaltainen vastustaminen laajennetaan koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattihenkilöitä. Hallitusohjelmaan asetettu tavoite tästä lainmuutoksesta tulee toteuttaa mahdollisimman ripeästi.
Tehy vaatii kansallista selvitystyötä siitä, mitä väkivallan ehkäiseviä toimenpiteitä voidaan sote-alalla ”standardoida”.
Väkivaltaa ehkäiseviä toimenpiteitä arvioidaan tällä hetkellä jokaisella työpaikalla erikseen - vaihtelevalla tarkkuudella ja osaamisella. Asiassa on mahdollista laatia kansalliset minimiohjeet.
Uhka- ja vaaratilanteet toistuvat koko maassa suhteellisen samanlaisina, mutta niihin herätään vasta, kun pahin tapahtuu. Kansalliset standardit parantaisivat työturvallisuutta ja tehostaisivat työnantajan toimintaa, kun samoja asioita ei keksittäisi joka työpaikalla erikseen. Standardit ohjaisivat työnantajia noudattamaan työturvallisuuslakia paremmin.
Standardiohjeita tarvitaan mm. seuraavista asioista:
Samalla on laadittava kansalliset ohjeet jo tapahtuneen väkivaltatilanteen käsittelyyn ja jatkotoimiin.
Näiden toimien tuloksena turvallisuuskulttuuri paranee ja uhat kyetään ennakoimaan paremmin.
Työnantajalla on työturvallisuuslain 8 §:n nojalla yleinen huolehtimisvelvollisuus työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tämä huolehtimisvelvollisuus pitää sisällään velvoitteen estää tai minimoida vaara- ja haittatekijöitä. Väkivaltatilanteet ja yksintyöskentely ovat kiistatta tällaisia vaara- ja haittatekijöitä.
Vaikka laissa siis mainitaan yleinen huolehtimisvelvollisuus, niin tarkentavissa lainkohdissa mainitaan kuitenkin, että työnantajan pitää puuttua tilanteisiin, joissa on ”ilmeinen” väkivallan uhka (työturvallisuuslain 27 § ja 29 §:ssä). Lainkohdat viestivät asiasta siis ristiriitaisesti.
Tehy vaatii, että sanamuoto "ilmeinen" poistetaan laista. Muutoksella osoitetaan, että työnantajan toimintavelvollisuus on aktiivinen ja selkeä, eikä työpaikoilla pohdita, milloin väkivallan uhka on tarpeeksi suuri ja "ilmeinen".
Tehyn jäsenten kohtaamista rikoksentekijöistä moni on käytännössä maksukyvyttömiä. Tällöin tuomioistuimen tuomitsemaa vahingonkorvausta haetaan Valtiokonttorilta.
Valtiokonttorin maksamaan vahingonkorvaukseen tehdään automaattinen 220 euron perusvähennys (Rikosvahinkolain 20 §:n mukaan). Perusvähennys ottaa siis automaattisesti pois korvaussummasta 220 euron "omavastuuosuuden".
Korvaussummat perusmuotoisessa ja lievässä pahoinpitelyssä ovat muutamia satoja euroja. Jos rikoksen uhrille tuomitaan korvaus esimerkiksi kivusta ja särystä 300 euroa, ei ole oikeudenmukaista, että valtio vähentää korvaussummasta 220 euroa.
Tehy vaatii, että rikosvahinkolain perusvähennys poistetaan tilanteessa, kun rikos on kohdistettu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi.
Työturvallisuuslain valvonnasta vastaa Lupa- ja valvontavirasto. Lupa- ja valvontaviraston valvonta on satunnaista ja perustuu siihen, että virastolle tehdään ilmoitus.
Tehy vaatii, että Lupa- ja valvontaviraston resursseja lisätään. Lupa- ja valvontavorastolla on oltava riittävät resurssit neuvontaan ja konsultointiin, jotta työnantajat voivat parhaalla tavalla toteuttaa työturvallisuuslain velvollisuuksia ennakolta.
Tavoitteena on, että Lupa- ja valvontavirasto olisi työpaikkojen työpari työturvallisuuden edistämisessä, eikä viranomainen, joka jälkikäteen huomauttaa epäkohdista.
Työturvallisuuslain rikkominen tai noudattamatta jättäminen on työturvallisuuslakirikkomus, mutta myös rikoslaissa kriminalisoitu työturvallisuusrikos. Tämä vastuu ulottuu oikeushenkilölle ja yksittäiselle työnantajan edustajalle.
Vastuu toteutuu käytännössä kuitenkin harvoin, sillä Lupa- ja valvontaviraston resurssit sote-alan valvontaan ovat puutteelliset.
Lisäämällä Lupa- ja valvontaviraston resursseja lisääntyy myös rikosvastuu. Rikosvastuun lisääntyminen kannustaa noudattamaan työturvallisuuslakia.
Ns. Whistleblowing-direktiivi velvoittaa, että työpaikoilla on luotava anonyymi ilmoituskanava, jossa voi ilmoittaa työpaikan epäkohdista. Suomi jätti kansallisessa täytäntöönpanossa sote-alan pois niistä organisaatioista, joiden on luotava tällainen ilmoituskanava.
Sote-alan rajaaminen ulkopuolelle edistää vaikenemisen kulttuuria. Väkivaltateoista jätetään ilmoittamatta työnantajalle osin siksi, että työntekijä pelkää, että epäkohtien ilmoittamisesta voi seurata työnantajan vastatoimia.
Tehy edellyttää, että anonyymin ilmoituskanavan luominen säädetään pakolliseksi myös sote-alalla. Se parantaisi työ- ja potilasturvallisuutta.
Väkivallaton työpaikka on koko yhteiskunnan etu. Jokainen väkivallasta johtuva sairauspoissaolo on turha. Turvallisilla työpaikoilla myös työurat jatkuvat pidempään ja alanvaihto vähenee. Tällä on myös kansantaloudellinen merkitys.