Määräaikaisten työsopimusten käyttö on kielletty, jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve. Pysyvä työvoiman tarve tarkoittaa sitä, että sopimusta tehtäessä näyttää todennäköiseltä, että työn tarve jatkuu määräaikaisen sopimuksen päätyttyäkin. Pitkät sijaisuusketjut osoittavat usein pysyvää työvoimatarvetta, etenkin jos työntekijä sijaistaa ketjun aikana useampaa kuin yhtä työntekijää.
Pysyvän työvoiman tarpeen osoittaminen ei aina edellytä pitkää sopimusketjua. Joskus jo ensimmäistä sopimusta tehtäessä voidaan arvioida, että työnantajan sijaistarve on luonteeltaan pysyvää eikä tilapäistä. Silloin määräaikainen työsopimus katsotaan vakituiseksi. Jos työsuhde päättyy, vaikka työntekijä olisi halunnut jatkaa töitä, työntekijälle syntyy oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Jos työtä ei enää ole tarjottu siksi, että työntekijä on jäänyt perhevapaalle, on kyse tasa-arvolaissa kielletystä syrjinnästä. Raskauden tai perhevapaan käytön perusteella syrjityksi tulleella on oikeus saada tasa-arvolain mukaista hyvitystä työnantajalta.