1990-luvun alun lama oli Suomen talouspolitiikan käännekohta. Lama oli syvä, pankkikriisi valtava, ja julkinen talous meni pakkotilaan. Tuolloin talouskurin käsite vakiintui käytännöksi: menoja leikattiin, sosiaalikuluja säädettiin, ja palkkojen nousua hillittiin. Tämä oli siis se ajankohta, jolloin talouskuri käytännössä “rantautui” Suomeen laajemmin.
1990-luvun laman takia talouskurista tuli Suomessa konkreettinen ja poliittisesti merkittävä käsite. Talouskuria perusteltiin myös EU:n vakaus- ja kasvusopimuksella, joka asetti rajat julkisen talouden alijäämille ja velkasuhteelle.
Talouskuri vaikuttaa naisiin eri kanavien, kuten työllisyyden, palkkojen, sosiaalietuuksien, kotitöiden ja pitkän aikavälin vaikutusten kautta.
Miten talouskuri osuu naisiin?
Sote-alalla enemmistö työntekijöistä on naisia. Hyvinvointialueiden talousvaikeudet ovat johtaneet irtisanomisiin, mikä on heikentänyt naisten työllisyyttä.
Julkisen hallinnon toimialalta oli vähentynyt 6 000 työllistä naista, ja muun muassa järjestöt kattavalla muun palvelutoiminnan toimialalla naisia oli töissä 9 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Kaupan alan työllisiä oli huhti-–kesäkuussa noin 20 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Sopimuspalkat ovat hyvinvointialueilla ja kunnissa nousseet 2022 liittokierroksen sopimuspalkkojen nousun ansiosta. Voidaan sanoa, että naisvaltaisien alojen palkkoihin ei ole onneksi pystytty kajoamaan talouskurin avulla, kiitos sopimusjärjestelmän. Ostovoimaan on vaikuttanut inflaatio 2020-luvulla, mutta laskeva inflaatio vaikuttaa reaaliansioihin positiivisesti.
Leikkaukset korvataan naisten työllä
Leikkausten seurauksena naiset tekevät enemmän palkatonta kotityötä ja hoivatyötä. OECD:n ja EU:n tutkimusten mukaan julkisten menojen leikkaukset kasvattavat naisten tekemän kotityön määrää 10–20 % verrattuna miehiin.
Suomessa STTK:n ja THL:n selvitykset osoittavat, että naiset käyttävät jo nyt keskimäärin 1,5–2 kertaa enemmän aikaa kotitöihin kuin miehet, ja talouskurin takia ero kasvaa. Yksinhuoltajaperheissä vaikutus on erityisen voimakas: kotityö ja lastenhoito lisääntyvät merkittävästi, kun tukipalveluita vähennetään.
Sosiaali- ja terveyspalveluista tehtävät säästöt tarkoittavat, että kotona tehtävä hoiva lisääntyy. Koska naiset tekevät Suomessa edelleen suurimman osan kotitöistä ja hoivasta, he kantavat tästä suurimman taakan.
Asumistuki, toimeentulotuki ja perhe-etuuksien leikkaukset pakottavat perheet säästämään muissa menoissa, kuten maksullisissa palveluissa. Tuloksena naiset käyttävät enemmän aikaa kotitöihin, koska markkinapalveluita ei pystytä ostamaan.
Vaikutukset ovat pitkäaikaisia ja tasa-arvoa vastaan
Talouskuripolitiikan pitkäaikaiset vaikutukset ovat eriarvoistavia. Tutkimukset osoittavat, että taloudellinen epävarmuus ja lisääntynyt hoivavastuu nostavat ahdistuksen ja masennuksen riskiä naisilla. Pitkäaikainen kotityön ja hoivavastuun lisääntyminen voi johtaa fyysisiin rasitusvammoihin ja krooniseen uupumukseen.
Talouskuripolitiikka hidastaa tasa-arvon edistymistä työelämässä ja kotityön jakautumisessa, mikä voi pitkäaikaisesti ylläpitää sukupuolittuneita rooleja. Yksinhuoltajaperheissä ja matalapalkka-aloilla talouskurin seuraukset voivat välittyä lapsille: pienemmät perhebudjetit, rajoitetut harrastusmahdollisuudet ja kasvatusresurssit. Tämä voi pitkällä aikavälillä heikentää lasten koulutusmahdollisuuksia ja tulevia tulomahdollisuuksia.
Talouskuripolitiikka ei siis ole neutraali arvovalinta vaan sen vaikutukset ovat pitkäkantoisia ja pahimmillaan merkittävästi eriarvoistavia. Se heikentää erityisesti naisten asemaa, koska he työskentelevät julkisella sektorilla, käyttävät sosiaalipalveluja ja hoitavat läheisiään useammin kuin miehet.