Terveydenhuollossa käytettävät suu-nenäsuojukset ovat CE-merkittyjä lääkinnällisinä laitteita. Merkki kertoo suojuksen täyttävän lääkinnällisiä laitteita käsittelevän direktiivin vaatimukset (EU 2017/745 sekä Suomessa laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista 2010/629).
Koronaviruksen on tutkittu tarttuvan ensisijaisesti pisaratartuntana, kun henkilö yskii tai aivastaa. Viranomaisen ohjeessa kehotetaan tavanomaisiin varotoimiin pisaraeristyksen suojautumisessa, mikä tarkoittaa suu-nenäsuojaimen käyttöä. Eriteroiskevaarassa suu-nenäsuojain todellakin estää suoranaisten roiskeiden joutuminen kasvoille. Toisaalta suu-nenäsuoja estää omien kasvojen koskettelun ja mikrobin kulkeutumisen omien käsien kautta omalle iholle.
Ammattihenkilöt ovat koulutettu käyttämään suu-nenäsuojaa oikein. Ammattikoulutuksessa opeteltiin riisumaan se kasvoilta niin, etteivät siinä olevat mikrobit leviä käsien kautta ympäristöön. Tämä oli tärkeä vaihe aseptiikan opinnoissa, ja se on syytä kerrata, jos yksityiskohdat ovat päässeet unohtumaan.
Tieto suojainpulasta säikäytti. Itsestäänselvyys muuttui epävarmuudeksi. Miten tästä selvitään, kun koronaepidemian isoin aalto on vasta tulossa?
Onneksi sosiaali- ja terveysministeriö teki historiallisen päätöksen ja avasi huoltovarmuusvaraton. Tämä tarkoittaa, että terveydenhuoltoon tarkoitettuja suu-nenäsuojaimia sekä hengityssuojaimia saadaan lisää. Toivottavasti nyt lääkintälaitteiksi merkityillä suojaimilla estetään viruksen leviäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa ja jätetään kotikutoiset suojaimet muuhun käyttöön.
Työnantajat ovat ohjeistaneet henkilösuojainten käytössä eri tavoin, mikä on aiheuttanut yhteydenottovyöryn Tehyyn. Työnantajien ohjeet eivät välttämättä perustu viranomaisten ohjeisiin tai suositeltaviin käytäntöihin. Myös viranomaisten ohjeet ovat poikenneet toisistaan. Työntekijöiden on vaikea tietää, ketä uskoa ja miten toimia.
Käytäntöjen kirjavuus asettaa ammattihenkilön aseptisen omatunnon kovalle koetukselle.
Työnantajan yleisin ohje on ollut, että suojaimia pitää säästää. Luovimmasta päästä oli ohje, että työntekijä voi käyttää erilaisia huiveja suun suojana kotihoidossa. Ohje ei ole käytännöllinen eikä turvallinen. Jos työntekijä käyttää asiakkaan suihkussa, jatkaako hän kostealla huivilla seuraavan asiakkaan luokse? Joissain ohjeissa huivi neuvottiin laittamaan työntekijän kassiin ja viemään sen kotiin pestäväksi.
Myös eri yhteisöjen käsityöpiirit riensivät auttamaan ompelemalla suu-nenäsuojia terveydenhuoltoon. Siihen löytyi maailmalta oikein ompeluohjeet. Myös nämä kestävät useamman käytön, ja joissain paikoissa työnantaja on luvannut huolehtia pesusta.
Tuubihuivillakin on oma tärkeä tehtävä: se voi estää terveydenhuoltohenkilöstöä vilustumasta.