Hallitusohjelman Hyvän työn -ohjelmakokonaisuudessa halutaan vahvistaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyttä. Yhtenä keinona on kansainvälinen rekrytointi sekä valtakunnallisen kielikoulutuksen tarjoaminen niille, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi.
Koulutuksen kansainvälistyminen näkyy jo nyt työpaikoilla: hoitoalalla toimii yhä enemmän kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita ja pätevöityjiä. He tähtäävät suomalaisiin sote-alan tehtäviin, mutta moni törmää matkan varrella esteisiin. Yksi keskeisimmistä on puutteellinen kielitaito.
Ilman kieltä ei ole turvallista hoitoa
Sote-alalla kielitaito ei ole muodollisuus, vaan potilasturvallisuuden kulmakivi. Ammattihenkilöltä vaaditaan riittävä suullinen ja kirjallinen taito suomen tai ruotsin kielessä. Vaikka Lupa- ja valvontavirasto voi tarkistaa kielitaidon, vastuu sen varmistamisesta on lopulta työnantajalla.
Moni kansainvälinen osaaja jää ilman työpaikkaa tai työharjoittelua juuri siksi, ettei kielitaito riitä tehtävän hoitamiseen. Haasteita näyttää olevan myös vaadittavan kielitaidon osoittamisessa, koska kielitestejä järjestetään aivan liian vähän. Tämä on epäoikeudenmukaista opiskelijalle ja pätevöityjälle ja myös yhteiskunnallemme tehotonta.
Sote-alalla tarvitaan ammatillista kielitaitoa
Kielitaitoon tulee panostaa jo lähtömaassa, mutta myös Suomeen saavuttaessa tarvitaan kotoutumiskoulutusta ja työelämälähtöistä kielivalmennusta. Työnantajan rooli on tässä keskeinen.
Pelkkä yleiskielitaito ei riitä – tarvitaan myös ammatillista kielitaitoa. Tämä vaatii valtakunnallisesti yhtenäisiä malleja, joita sosiaali- ja terveysministeriö parhaillaan selvittää. Kielikoulutus tulisi liittää sekä tutkintokoulutukseen että laillistamiskoulutukseen.
Kielisopimus lisää rekrytointihalukkuutta
Työpaikat ja oppilaitokset tarvitsevat toimintamalleja, jotka madaltavat ohjaajien kynnystä ottaa kansainvälisiä opiskelijoita ohjaukseen. Esimerkkinä toimivasta, oppimista tukevasta mallista ovat kielisopimukset, joissa määritellään opiskelijan lähtötaso ja tavoitteet.
Ohjaajille on annettava aikaa, koulutusta ja tukea. Myös ohjauksesta vastaavien opettajien ja oppilaitosten panostusta on lisättävä. Samanaikainen harjoittelu suomalaisen ja kansainvälisen opiskelijan parina voisi myös lisätä oppimista ja integraatiota.
Milloin saamme valtakunnallisen kielikoulutuksen?
Hyvinvointialueiden vaikeasta tilanteesta huolimatta tarvitsemme pitkällä aikavälillä kansainvälistä työvoimaa. Siksi tutkintojen tunnustamista ja laillistamisprosessia on nopeutettava.
Osaksi tätä prosessia on kehitettävä myös tutkinto-opiskelijoita koskeva, valtakunnallinen kielikoulutus ja selkeä kielitaidon arviointimalli.
