Koulutuksen ennakointityössä on oleellista, että alan koulutustarpeet perustuvat mahdollisimman hyvään arvioon lähitulevaisuuden työvoimatarpeesta. Maassamme on ennen näkemätön hoitajapula, joten miksi emme lisäisi aloituspaikkoja ja paljon?
Näin on toimittukin. Esimerkiksi lähihoitaja- ja sairaanhoitajatutkinnoissa on lisätty koulutuspaikkoja jo kolmatta vuotta peräkkäin. Lähihoitajatutkinnossa aloitti 2021 noin 600 opiskelijaa enemmän kuin 2019 ja sairaanhoitajatutkinnossa peräti yli 900 opiskelijaa enemmän.
Olen samaa mieltä ennakointiasiantuntijoiden kanssa siitä, että koulutusmäärien tulee vastata aina työvoimatarvetta. Koulutettuja sote-alan ammattilaisia on saatava riittävästi alalle.
Emme voi Suomessa kuitenkaan tarjota tällä hetkellä koulutuksen antamaa ideaalista mielikuvaa ammattieettisesti kestävästä hoitotyöstä Suomessa. Työn korkeisiin osaamisvaatimuksiin nähden matala palkkataso sekä olosuhteet, joissa työtä tällä hetkellä tehdään, murentavat alalle valmistuvan mielikuvia tulevasta urasta.
Selvityksemme mukaan peräti noin 70 % alle 30-vuotiaista jo ajattelee, ettei jaksa työssään työuran loppuun saakka. Talon toista kerrosta rakennetaan, vaikka perustukset jo lahoavat.
Koulutuksen aloituspaikkojen jako liittyy koulutuspolitiikkaan laajemmin. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelee määrällisesti paljon työikäisiä suomalaisia. Pelkästään työllisiä sairaan- ja lähihoitajia on noin 150 000.
On selvää, että koulutusmäärät alalla ovat olleet aina suuria. Esimerkiksi lähihoitaja- ja sairaanhoitajatutkinnoissa opiskelee tällä hetkellä noin 49 000. Jos kasvatamme määriä edelleen, ei ikäluokistamme riitä hakijoita kohta muille aloille.
Jos kasvatamme määriä edelleen, ei ikäluokistamme riitä hakijoita kohta muille aloille.
Täytyy myös ymmärtää, että kaikki eivät työn luonteen vuoksi sovellu sote-alalle. Soveltumattomuus tulee kalliiksi, jos virheitä korjataan vasta työelämässä.
Yhtenä ratkaisuna voi olla, että lisääntyvät koulutusmäärät korvamerkitään kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille. Korkeakoulut aikovat kolminkertaistaa kansainvälisten opiskelijoiden määrän vuoteen 2032 mennessä.
Ehdotus on aivan ok, kunhan huomioidaan, että valmistuvat saavuttavat ammattihenkilöiltä edellytettävän osaamisen ja kielitaidon. Ilman niitä he eivät voi jäädä Suomeen työvoimaksi. Onnistuessaan tämä voi parantaa jossain määrin hoitajapulaamme, mutta varsinaiseksi ratkaisuksi en sitä usko.
Mikä siis ratkaisuksi hoitajapulaan? Meidän tulee parantaa sote-alan palkkausta. Vaativa työ edellyttää sitä. Lisäksi työolosuhteita on kehitettävä sellaisiksi, että hoitajilla on mahdollisuus kehittää osaamistaan koko työuran ajan sekä tehdä työtään laadukkaasti ammattietiikan periaatteita noudattaen. Puuttumalla näihin juurisyihin lisätään alan veto- ja pitovoimaa. Jos nämä tekijät eivät ole kunnossa kriisi syvenee.
Vastauksena kysymykseen “miksi koulutusmäärien lisääminen ei ratkaise hoitajapulaa” voidaan todeta “laitetaan ensin talon perustukset kuntoon ennen kuin rakennetaan toista kerrosta”:
Lisääntyneet koulutusmäärät eivät realisoidu työvoimaksi, jos valmistuneet sote-alan ammattilaiset hakeutuvat muihin töihin, haluavat poistaa ammattioikeuksiaan tai lähtevät opiskelemaan toiselle alalle.