MTV3 uutisoi viime viikolla Ammattikorkeakoulun rehtorineuvoston Arenen selvitystyöryhmän raportin ”Kohti maailman parasta korkeakoululaitosta”, jossa esitellään laajasti ammattikorkeakoulun nykytilaa. Median huomion sai erityisesti selvitystyöryhmän tekemä arvio, jonka mukaan sote-alalle olisi ylitarjontaa noin 19 % (noin 1335 tutkintoa) vuosina 2020.
Arenen ennuste perustuu mitä ilmeisimmin kaikkien ammattikorkeakoulujen nykyisiin aloituspaikkamääriin sote-alan tutkinnoissa. Tätä melko kapeaa ajanjaksoennustetta on verrattu OKM:n tuottamaan ennakointiraportin Koulutus ja työvoiman kysyntä 2020-luvulla - alakohtaisiin tutkintotavoitteisiin sekä VATT:n ennustamiin työvoiman tarpeisiin vuonna 2030.
Erot alueellisissa tutkintotavoitteissa VATT:n työvoimatarvelukuihin vuonna 2030 ovat merkittäviä. Esimerkiksi Etelä-Savon alueella sote-alan tutkinnot ylittävät arvioidun työvoimatarpeen jopa 86 % nykyisillä aloituspaikkamäärillä. Toisaalta esimerkiksi Pirkanmaalla sote-alan tutkinnot jäisivät noin 26 % alle arvioidun työvoimatarpeen. Edelleen VATT:n arviot sosiaali- ja terveysalan työvoiman riittävyydestä valtakunnallisesti vuonna 2030 olettavat, että sote-alan työvoiman kysyntä voidaan täyttää nuorisoikäluokillamme ja nykyisillä tutkintotavoitteilla. Toisaalta hallituksen odotukset sote-alan tuottavuuden lisäämisestä uudistuneessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässämme voivat hyvinkin olla perusteena nykyistä pienemmille tutkintotavoitteille kymmenen vuoden päästä.
On tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutettujen ammattihenkilöiden tarvetta arvioidaan niin että kaikki sosiaali- ja terveysalan tutkinnot eri koulutusasteilla ovat riittävän laajasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla edustettuina. Tulisiko alueellisessa ennakoinnissa keskittyä maakuntatietojen lisäksi laajempien ns. ERVA-alueiden ennakointitietojen säännölliseen tuottamiseen? Alueellisen tarpeen lisäksi on huomioitava myös valtakunnallinen tarve. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen valtakunnallisesta ennakoinnista tulisi nykyistä selkeämmin yhden tahon ottaa kokonaisvastuu.
Koulutuksen määrällisen ennakointitiedon keräämisen luotettavuuteen liittyy sote-alalla juuri nyt monia epävarmuustekijöitä kuten sote-uudistuksen tuomat muutokset palvelujärjestelmäämme ja siihen perustuva työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välillä. Alueellisen työvoimatarpeen arvioinnissa henkilöstön liikkuvuudella on myös merkitystä ”maakuntien” Suomessa. Tuottavuusloikkakin pitäisi tehdä. Epävarmuustekijöistä huolimatta Arenen selvitykseen ennakoidusta koulutustarpeesta tulee suhtautua vakavasti.
Sosiaali- ja terveysalalle voi voida kouluttaa liikaa ammattilaisia. Suomella ei ole siihen yksinkertaisesti varaa, varsinkaan nyt, kun hallitus pyrkii eri hallinnonalan kärkihankkeiden avulla juuri parantamaan työllisyystilannettamme.
Blogi
16.2.2016 | 11:38