Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto kommentoi Helsingin Sanomille (26.7.), että lasten tulisi tulevaisuudessa ottaa enemmän vastuuta vanhempiensa hoivasta. Tämä eriarvostaisi jo nyt kotitalouksissa tehtyä työtä ja sen taakkaa.
Vaikka naisten kotitöihin käyttämä aika on vuosien saatossa vähentynyt, keskimäärin naiset käyttävät edelleen niihin aikaa kolme tuntia 17 minuuttia päivittäin, eli 37 minuuttia enemmän kuin miehet. Historiallisesti naisten rooli on yhdistetty kodin ja perheen hoitamiseen. Vaikka asenteet ovat muuttuneet, nämä mallit vaikuttavat yhä käyttäytymiseen ja odotuksiin – myös tiedostamatta.
Hoiva – lasten kasvatus, vanhusten ja sairaiden hoito, arjen ylläpito – on monesti palkatonta. Kun se on palkattua, sen palkkataso on yleensä matala. Tästä huolimatta juuri hoiva mahdollistaa sen, että ihmiset voivat käydä töissä ja yhteiskunta pysyy toimintakykyisenä.
Silti suuri osa hoivasta jää näkymättömäksi esimerkiksi bkt-luvuissa. Tilastokeskuksen mukaan kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys oli Suomessa 102,1 miljardia euroa vuonna 2020 (muutos +2,6 miljardia euroa edelliseen vuoteen verrattuna). Bruttokansantuote oli vastaavana aikana 236,2 miljardia euroa (muutos edellisestä vuodesta –3,9 miljardia euroa). Tämä vääristää käsitystä talouden todellisesta työpanoksesta ja arvonluonnista. Lisäksi tämä tekee hoivan merkityksen aliarvostetuksi päätöksenteossa.
Historiallisesti naiset ovat kantaneet päävastuun sekä palkatusta että palkattomasta hoivasta. Tällä on pitkäaikaisia seurauksia: naisten keskimääräiset ansiot, urakehitys ja eläkekertymät jäävät miehiä matalammiksi. Tätä kutsutaan usein hoivavastuun kustannukseksi. Lisäksi kun naiset viettävät merkittävän osan ajastaan palkattomassa kotityössä, heidän osaamistaan ei hyödynnetä täysimääräisesti taloudessa. Talouskasvu jää hitaammaksi kuin se voisi olla.
Hoivaa voi verrata teihin ja sähköverkkoon: se on perusinfrastruktuuria. Jos hoivaketju katkeaa, talous ei toimi. Työntekijät eivät voi olla työpaikalla, jos lapset, vanhukset tai sairaat läheiset jäävät ilman tukea. Tästä syystä hoivan järjestäminen ei ole vain yksityinen asia – se on poliittinen ja taloudellinen kysymys.
Viime vuosikymmeninä monissa maissa on nähty hoivan yksityistämistä ja julkisten palveluiden leikkauksia. Seurauksena hoivavastuu on usein siirtynyt takaisin perheille – käytännössä naisille. Tämä kasvattaa hoivakuilua (care gap), jossa hoivatarve ja saatavilla olevat resurssit eivät kohtaa.
Panostukset hoivaan tulee nähdä investointeina, ei pelkkinä kuluerinä. Tutkimusten mukaan hoivasektori luo työpaikkoja, vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja tukee tasa-arvoa.
Hoivavastuu on yhteiskunnan perusta, jonka arvo pitää tehdä näkyväksi. Haastamme ajattelemaan taloutta laajemmin – ei vain markkinoina ja rahavirtoina, vaan myös arjen ylläpitona, hoivana ja välittämisenä.
Millariikka Rytkönen
puheenjohtaja
Anni Marttinen
ekonomisti, Tehy
Mielipidekirjoitus on julkaistu 14.8.2025 Helsingin Sanomissa.