Ensihoitajia koskeva lakimuutos sisältää kaksi uutta lainkohtaa: poliisi- tai hälytystoiminnan vaikeuttaminen (rikoslain 16 luvun 3 a §) ja sen lievempi tekomuoto poliisi- tai hälytystoiminnan haittaaminen (rikoslain 16 luvun 3 b §). Näille lainkohdille on jo lempinimikin: sinivilkkusabotaasi.
Lainkohdat ovat hieno onnistuminen: ensihoitajien uhkaaminen ja kokema väkivalta on nyt ankarammin rangaistava teko kuin ennen.
Ensihoitajien kohtaama väkivalta ja uhkailu tunnistetaan siis vihdoin erikseen laissa, tätä on kauan tavoiteltu ja Tehykin ajanut. Jatkossa ensihoidon kohtaama väkivalta tai sillä uhkaaminen tulee lähtökohtaisesti tuomita tämän uuden nimikkeen mukaisena ”hälytystoiminnan vaikeuttamisena”. Siinä on yhtä ankara rangaistusasteikko, kuin esimerkiksi virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa.
Tämä tarkoittaa, että ensihoitajan pahoinpitely on jatkossa rikosoikeudellisesti yhtä vakava teko, kuin esimerkiksi virkaa tekevän poliisin tai lääkärin pahoinpitely. Muutos on tärkeä ja tervetullut. Olemme Tehyssä pitkään pitäneet esillä, että on täysin absurdia arvottaa samassa tilanteessa toimivia ammattilaisia eri tavalla. Monesti samalla vaarallisella ensihoitotehtävällä on paikalle hälytettynä myös poliisit, ja aggressiivinen käytös kohdistuu kaikkia paikallaolijoita kohtaan.
Muu sote jätetty ulos
Uudessa lainsäädännössä on kuitenkin myös puutteita.
Ensinnäkin uusi lainkohta soveltuu vain ensihoitajiin jättäen koko muun sote-alan sääntelyn ulkopuolelle. Ensihoitajat kohtaavat työssään väkivaltaa ja sen uhkaa paljon, mutta niin kohtaavat myös muut sote-alan ammattilaiset. Tehyn teettämän kyselyn (vuodelta 2021) mukaan sote-alan väkivaltaisimmat työpisteet ovat valvonta- ja vuodeosastoilla, joissa väkivaltaa tai sen uhkaa on kokenut 92 % ja 91 % vastaajista. Psykiatrialla vastaava luku on 88 %. Ensihoidossa väkivaltaa tai sen uhkaa on kokenut 80 % vastaajista.
Avustan tehyläisiä rikosoikeudenkäynneissä, ja voin allekirjoittaa havainnon myös sitä kautta – sataprosenttisen turvallista ja väkivallatonta sote-alan työpaikkaa ei ole. Siksi olemme Tehyssä todella pettyneitä, että tämä lainkohta rajautui sairaalan oville. Uhkaavasti ensihoitoa kohtaan käyttäytynyt henkilö usein jatkaa uhkailua myös päivystyksessä.
Rajaus on erityisen harmillinen ja jopa ristiriitainen siitä syystä, että Suomen hallituksella on ollut hallitusohjelmatavoitteena koko sote-alan työturvallisuuden parantaminen työhön liittyvissä väkivaltatilanteissa virkamiehen suojaa vastaavaksi (hallitusohjelman sivu 69). Tästä huolimatta uusi lainkohta supistui koskemaan vain ensihoitoa.
Soveltamiskynnys korkea – lue esimerkit
Toiseksi nostan esille huolen siitä, että onko lainkohdan soveltumisraja ensihoitoonkin liian korkealla?
Lainkohta edellyttää, että hälytystoiminta estyy tai olennaisesti vaikeutuu. Lievemmässä tekomuodossakin edellytetään teon aiheuttavan hälytystoiminnalle haittaa. Lähestymistapa ei siis huomioi ensihoitajaa henkilökohtaisesti, eivätkä esimerkiksi ensihoitajalle aiheutuneet seuraukset kerro siitä, täyttyykö tämä rikosnimike, eli estyikö hälytystoiminta tai vaikeutuiko se olennaisesti.
Otetaan esimerkkitapaus. Ensihoito saapuu paikalle, ja yhteistyössä aloitettu hoito muuttuu ambulanssin takaosassa väkivaltaiseksi painiksi, jossa ensihoitajan jalka vääntyy ja ensihoitaja joutuu jäämään sairauslomalle. Tässä vaiheessa ambulanssi on kuitenkin juuri saatu ajettua sairaalan ovelle. Lainkohta edellyttää soveltuakseen hälytystoiminnan estymistä tai olennaista vaikeutumista. Täyttyykö edellytys tässä?
Entä jos muutamme esimerkkiteon muotoon, että ambulanssissa oleva potilas ei ole väkivaltainen, mutta esittää vakavasti otettavan tappouhkauksen ensihoitajille ja tehostaa käsimerkein uhkausta esittämällä ampuvansa ensihoitajaa otsaan? Tässäkin tapauksessa potilas saadaan uhkauksesta huolimatta kuljetettua jatkohoitoon, mutta ensihoitaja jää myöhemmin pitkälle sairauslomalle.
Tehyläiset ensihoitajat ovat ammattilaisia auttamisessa ja hyvin erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten kohtaamisessa. Ensihoitaja voi hyvin selvittää aggressiivisen ja äärimmäisen haastavan käytöksen, jopa väkivaltaiseksi edenneen tilanteen siten, että tekijä saadaan kuljetettua jatkohoitoon. On selvää, että edellä kuvatuissa tilanteissa ensihoitajalle on aiheutunut vakavat seuraukset. Mutta ovatko seuraukset vakavat myös hälytystoiminnalle, jota lainkohdassa loppujen lopuksi suojellaan? Hälytystehtävä on saatu suoritettua loppuun, joten hälytystoiminta ei ainakaan ole estynyt. Mutta vaikeutuiko se olennaisesti?
Lainkohdan hallituksen esitys tarjoilee kädenlämpöisen vastauksen: ”Väkivalta ja uhkaaminen yleensä ainakin olennaisesti vaikeuttavat toimintaa.” (HE 71/2025 s. 46).
Näitä kysymyksiä arvioidaan jatkossa tuomistuimissa, ja kestää vuosia, ennen kuin oikeustila vakiintuu ja saamme selvyyden tämän lainkohdan soveltamiskynnykseen.
Edellä kuvatut tapaukset eivät ole mielikuvitukseni tuotteita, vaan aitoja tehyläisille ensihoitajille tapahtuneita tilanteita. Kyseiset tapaukset tuomittiin käräjäoikeudessa; ensimmäinen pahoinpitelynä ja toinen laittomana uhkauksena. Huomioiden kuinka valitettavan paljon tämänkaltaista uhkailua ja väkivaltaista käytöstä tapahtuu, olisi suonut lainkohdan olevan tarpeeksi selkeä alun alkaen, että sen soveltuminen kaikkiin ensihoidon kohtaamiin uhka- ja väkivaltatilanteisiin olisi selvää.
Rangaistukset eivät yksin lisää turvallisuutta
Lopuksi en malta olla nostamatta esille sitä, että parhaita suojakeinoja uhka- ja väkivaltatilanteisiin ovat koulutus, tilanteiden ennakointi sekä viranomaisten välinen tiedonkulku ja yhteistyö. Ankarammat rangaistukset edesauttavat yhteiskunnallisen asennemuutoksen tuomaa suojaa, mutta valitettavasti tämä uusi rikoslain kohta ei yksin tee autuaaksi työssä väkivallattomamman sote-alan puolesta.