”Raskaussyrjintä järkyttävän yleistä - näin ei voi jatkua!” Miten tasa-arvoasioista vastaava ministeri lunastaa vuosi sitten antamansa lupauksen?
Suomen hallitus on tekemässä työelämäämme täysremonttia, jossa uudistukset on tehty yksipuolisesti työnantajien toiveista. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että erityisesti raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn kohdistetaan tehokkaampia keinoja. Toisin on käymässä. Määräaikaisten työsopimusten käyttö ollaan vapauttamassa Petteri Orpon johtamissa työllistämisen esteiden purkutalkoissa. Kun sopimus voidaan nyt tehdä ainoastaan laissa säädetyin perustein, saisi työnantaja jatkossa tehdä uuden työntekijänsä kanssa vuoden ajan määräaikaisuuksia ilman mitään syytä.
STM:n Tilastokeskukselta tilaamassa tutkimuksessa määräaikaisissa työsuhteissa olleista työntekijöistä 44 % ilmoitti kokeneensa raskaussyrjintää. Sote-alalle on pesiytynyt järjestelmällinen syrjintä, jossa määräaikaisten työsopimusten ketjutus päättyy usein työntekijän raskausilmoitukseen. Hallituksen kaavailema muutos on lisäporkkana, joka tekee työsopimuksen uusimatta jättämisestä entistä houkuttelevamaa. Kun mitään perustetta ei enää tarvita, on työsopimuskin helppoa jättää tekemättä perhevapaailmoituksen tehneen kanssa.
Asian selvittelyissä on jo korostunut syrjinnän ilmeinen lisääntyminen. Hallituspuolueista yksi jopa kantoi huolta asiasta mediatietojen perusteella. Ratkaisuksi keksittiin uusi pykälä; työsopimusta ei saa tehdä määräaikaiseksi syrjivin perustein.
Se tavallisin tarina sote-alalla on se, että raskaana oleva jää kokonaan vaille työsopimusta.
Aikamoinen silmänkääntötemppu kahdestakin syystä. Ensinnäkin tasa-arvolaki on kieltänyt määräaikaisten työsopimusten tekemisen ja niiden uusimatta jättämisen syrjivästi yli kolmekymmentä vuotta. Siitä huolimatta raskaussyrjintä on edelleen tavallista. Kiellon kirjaaminen ei siten toimi, ei vaikka se olisi kuinka monessa laissa. Jos kieltäminen toimisi, voisi joulun suurimpaan suklaarasiaan liittää lapun ”älä ota kuin kaksi konvehtia per hlö per vrk” tai viinipullon etikettiin ”älä juo humaltumistarkoituksessa”.
Toiseksi se tavallisin tarina sote-alalla on se, että raskaana oleva jää kokonaan vaille työsopimusta. Muiden ns. käytettävissä olevien määräaikaisuudet uusitaan, mutta perhevapaalle jäävä toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi työhön paluun koittaessa. Työsopimusta ei siten synny ollenkaan edes syrjivin perustein, eikä työsopimuslain uusi pykälä auta kuin korkeintaan hallituspuolueita, kun ne selittelevät, miten ”vahva ja välittävä Suomi” sallii tämän.
Muutosta on perusteltu pk-yritysten työllistämiskynnyksen madaltamisella. Kukaan ei ole kertonut sitä, miksi vapauttaminen koskee myös suuria toimijoita. Sote-alan isot, Suomen suurimmat työnantajat eivät tule palkkaamaan yhtään enempää työntekijöitä, koska niillä ei ole siihen yhtään enempää rahoitusta. Sen sijaan ne tulevat tarttumaan hanakasti mahdollisuuteen ottaa pysyväänkin työvoimatarpeeseen määräaikaisia työntekijöitä. Työnantajat saavat valita työntekijät, jotka ovat työpaikalla työtä tekemässä ja samalla välttyvät raskausvapaan kolmen kuukauden palkanmaksuvelvoitteelta. Määräaikaisten työsopimusten käyttö tuleen näin vain lisääntymään samaa tahtia syrjinnän kanssa.
Raskaussyrjintä on yksi työelämän keskeisistä tasa-arvo-ongelmista. Tasa-arvoasioista vastaava ministeri lupasi, että näin ei voi jatkua. Tavallaan tämä näyttää toteutuvan. Näin ei jatkukaan. Meno yltyy tulevaisuudessa entistä pahemmaksi.
Lue myös Tehyn puheenjohtajan Millariikka Rytkösen ja juristi Päivi Vannisen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 23.10.2025.
