Kokoomus on käärinyt hihat ja julistaa, että nyt on aika puuttua raskaussyrjintään ja tosissaan. Puolue julkaisi (11.2.) Facebookissa ulostulon, jossa se julistaa raskaus- ja perhevapaasyrjinnän loppua ja ilmoittaa puuttuvansa siihen nyt lailla, ei pelkillä puheilla.
Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen puolestaan vakuutti eduskunnan kyselytunnilla (5.3.), että tasa-arvolakiin tulee merkittäviä kiristyksiä. Helsingin Sanomien mukaan pääministeri Petteri Orpo ilmoitti naistenpäivän marssilla hallituksen hankkeesta raskaussyrjinnän kriminalisoimiseksi. Tähän palaan vielä lopuksi.
Mainostoimiston vetävät sloganit ja vakavailmeiset ryhmäposeeraukset on helppo julkaista. Niistä on vielä helpompi tykätä. Harva on perehtynyt siihen, mitä tasa-arvolain muutokset oikeasti pitävät sisällään, ja pitääkö Kokoomuksen julkaisu miltään osin paikkansa.
“Raskaussyrjintä on järkyttävän yleistä”
Raskaussyrjintä on järkyttävän yleistä – tasa-arvoasioista vastaavan ministerin sanoja suoraan lainaten. Määräaikaiset työsopimukset altistavat raskaussyrjinnälle ja syrjintää on kokenut lähes puolet määräaikaisista työntekijöistä. Tavallisin syrjinnän muoto on se, että määräaikaista työsopimusta ei enää uusita raskausilmoituksen jälkeen. Tämä on tutkittua ja tunnustettua tietoa, ei “ay-liikkeen propagandaa” (mm. STM:n raportti 2024:20).
Nykyinen hallitus on tietoisesti lisäämässä määräaikaisten työsopimusten lukumäärää sallimalla ne vuoden ajalle ilman perustetta, mikä puolestaan kasvattaa raskaussyrjintätapausten määrää. Tämä ilmeinen vaikutus syrjintään on todettu myös työsopimuslakimuutosten perusteluissa – “siltä osin kuin määräaikaiset työsuhteet esityksen myötä lisääntyvät, on odotettavissa, että vastaavien syrjintätapausten määrä kasvaa”. Tämän kokoomus on kuitenkin jättänyt kokonaan kertomatta.
Neljä näennäistä muutosta tasa-arvolakiin
Kokoomus ilmoittaa tekevänsä tasa-arvolakiin neljä “selkeää muutosta”, jotka eivät todellisuudessa ole selkeitä eivätkä muuta yhtään mitään.
Selkeytämme lakia. Syrjintäperusteisiin lisätään määräaikaisuus, vanhemmuus ja perheenhuoltovelvollisuus.
Niin sanotut selvennykset työelämän syrjintäkieltoluetteloon eivät muuta mitään. Lainperusteluissakin todetaan, että ne eivät tuo uutta vallitsevaan oikeudentilaan. Tasa-arvolaki on kieltänyt jo vuodesta 1992 määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättämisen raskauden sekä vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden takia.
Sama rimpsu on lisätty myös syrjintäkieltoluettelon viimeiseen kohtaan, joka ei ole koskaan aiemmin koskenut määräaikaisuuksien uusimatta jättämistä.
Tällainen saman asian kaksoiskielto ei kuitenkaan vahvenna vaan yksinomaan hämmentää ja sekoittaa vakiintuneen oikeuskäytännön. Lakiluonnos on kyhätty niin hätäisesti, että sen perusteluissa tämä kohta on täysin unohdettu. Lain loppukäyttäjälle jää täydeksi arvoitukseksi, kumpaan kohtaan on vedottava siinä tavallisessa tarinassa, jossa raskaana olevalle ei enää tarjota uutta sopimusta.
Jos määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on ilmoittanut raskaudesta, synnytyksestä tai perheenhuoltovelvollisuudesta, työnantajan on annettava selvitys, mikäli työsuhdetta ei jatketa. Päätösten on kestettävä päivänvalo.
Tämä voi vaikuttaa ensilukemalta parannukselta, mutta ei ole. Ensinnäkin selvityksen antamatta jättämistä ei ole sanktioitu. Sen antamatta jättäminen tai tekeminen puutteellisesti ei siis johda yhtikäs mihinkään, eikä siitä seuraa työnantajalle yhtään mitään, se ei vaikuta edes syrjintähyvityksen määrään sitä korottavana seikkana. Selvitys on jätetty puhtaasti työnantajan hyvän tahdon varaan.
Toiseksi selvitys on annettava ”päättymisen syistä tai palvelussuhteen jatkamatta jättämisestä”. Perusteluissa ei ole antanut mitään selitystä näille kahdelle vaihtoehdoille, työnantaja voi valita vapaasti. Mikäli lainmuutos määräaikaisuuksien vapauttamisesta vuodeksi toteutuu, on päättämissyy ”sopimus on määräaikainen”. Jos lainsäätäjä ei aseta työnantajalle mitään perustevaatimusta työsopimuslain puolella, ei sen tarvitse esittää mitään perustetta tasa-arvolainkaan puolella.
Työnantaja saattaa täyttää velvoitteensa jo sillä, että kirjoittaa selvitykseen ”määräaikaisen työsuhteen päättyminen”, sillä mitään laadullisia kriteereitähän ei ole asetettu. Työnantajat tulevat täyttämään velvoitteensa - jos sen täyttävät - tyhjänpäiväisillä fraaseilla. Ne eivät tule paljastamaan, että työtä kyllä olisi, mutta sitä tarjotaan vain muille, “ei raskaana”-oleville.
Parannamme oikeusturvaa. Pidennämme kanneaikaa myös rekrytoinneissa, eikä aika kulu umpeen asian ollessa lautakunnan käsittelyssä.
Kanneajan pidennyksen merkitys on käytännössä hyvin pieni. Se koskee vain työhönottotilanteita, joissa työnantaja pistää työpaikan hakuun ja syyllistyy sitä seuraavan rekrytointiprosessin aikana syrjintään. Tämä ei tuo mitään uutta kaikkein yleisimpään syrjintätilanteeseen, jossa määräaikaisuusketju katkeaa raskausilmoitukseen.
Kanneajan katkaisun julistaminen oikeusturvan parannukseksi lautakuntakäsittelyn ajaksi on kaikkien bluffien bluffi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan saa asian vain tasa-arvovaltuutettu ja työmarkkinoiden keskusjärjestö. Sinne on viety koko sen olemassaolon aikana, reilussa kymmenessä vuodessa, yksi ainoa tasa-arvolakia koskeva erimielisyys. Merkitys raskaussyrjitylle on siis puhdas nolla, sillä hän ei saa yksin eikä välttämättä edes ammattiliittonsa avustuksella asiaansa lautakunnan käsittelyyn.
Myös työvoimaa vuokraava yritys vastaa syrjinnästä, vastuuta ei voi kiertää järjestelyillä. Tasa-arvolain mukainen hyvitysvelvollisuus ulotetaan koskemaan laajemmin myös työvoimaa toiselta työnantajalta vuokraavaan yritykseen.
Syrjintäkieltojen ulottaminen työvoiman käyttäjäyritykseen on vaikutukseltaan minimaalinen. Tässäkin kohtaa lakiluonnoksesta paistaa kiire ja hoppu, sillä vastuunjako varsinaisen työnantajan eli vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välillä on jätetty kokonaan auki. Tämä saa aikaan enemmän hämmennystä kuin syrjityn aseman parannusta.
Pelkkää röyhkeää harhautusta
Näillä muutoksilla kokoomus siis kertoo uudistavansa tasa-arvolakia, jotta naisten suoja työelämässä vahvistuu konkreettisesti. Minä puolestani kerron, että nämä ovat täysin näennäisiä lisäyksiä vailla mitään todellista vaikutusta. Ainoa vaikutus on ollut se, että hallituspuolueet voivat väittää tehneensä jotain, vaikka tämä ”jotain” onkin halpaa puhetta – puhumattakaan, että se täyttäisi hallitusohjelman lupaukset tehokkaista keinoista raskaussyrjinnän ehkäisyyn. Yhtään uutta keinoa ei ole esitetty eikä vanhoja vahvistettu.
Entä se alussa mainitsemani pääministerin naistenpäivän lupaus raskaussyrjinnän kriminalisoinnista? Todellakin toivon, että kyseessä on uutisankka, sillä raskaussyrjinnän kriminalisointi on toteutettu rikoslaissa jo vuosikymmeniä sitten. Muuten kokoomus voisi lanseerata meille naisille hallitushankkeena vaikkapa äänioikeuden – ehkä jo seuraaviin eduskuntavaaleihin!
Kaiken kaikkiaan kokoomuksen julkitulo ja kerrotut keinot raskaussyrjinnän kitkemiseksi ovat pelkkä röyhkeä harhautus. Työsopimuslakimuutoksilla Suomen hallitus lisää raskaussyrjintätapausten määrää entisestään. Tulevaisuudessa edes ”järkyttävän yleistä” ei ole riittävä hokema kuvaamaan sen tavallisuutta.
