Päättäjät niin eduskunnassa kuin kunnissakin tuovat esiin vahvasti, että Suomen hoitajapula ratkaistaisiin rekrytoimalla työvoimaa ulkomailta. Löytyykö vastaus sote-alan henkilöstöpulaan maan rajojen ulkopuolelta?
Vastaus on, että osittain, mutta mitään pohjatonta reserviä ei ole missään olemassa, ei meille eikä muille.
Tehy kannattaa työvoiman rekrytointia ulkomailta
Sairaanhoitajan ammatti on yksi maailman liikkuvimmista ammateista; joka kahdeksas sairaanhoitaja tekee työtä jossakin muussa maassa kuin missä on syntynyt tai opiskellut. Myös sairaanhoitajilla on oikeus liikkua työn perässä, mutta sen on oltava vapaaehtoista, ei pakotettua.
Kilpailu työvoimasta on maailmanlaajuinen ilmiö. Pandemia on entisestään kiihdyttänyt henkilöstöpulaa. On arvioitu, että maailmassa puuttuu yli 10 miljoonaa sairaanhoitajaa ja kätilöä.
Korkean tulotason maat kiihdyttävät kansainvälistä rekrytointia köyhemmistä maista. Lopputulos on, että terveydenhuollon henkilöstö jakaantuu maiden välillä erittäin epätasaisesti. Monikaan maa ei tuota sairaanhoitajia yli oman tarpeensa, mutta yhä useamman maan terveydenhuoltojärjestelmä on täysin riippuvainen maahanmuuttajista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kestävyyden ja työvoiman saatavuuden turvaaminen ei siis ole pelkkää kotimaan politiikkaa, vaan se on osa kansainvälistä politiikkaa.
Miten Suomi voi vastata kilpailuun osaavasta henkilöstöstä?
Valviran viime vuoden vuosikertomuksen tilastot osoittavat, että matka Suomeen hoitajaksi on pitkä ja vaikea; viime vuonna ulkomailta suoritetun tutkinnon laillistuksen sai vain 45 sairaanhoitajaa ja 7 lähihoitajaa.
Mitä uudet kansanedustajat voivat tehdä Suomen vetovoimaisen, sote-alan työperäisen maahanmuuton edistämiseksi?
Ensiksi, EU-maiden ulkopuolelta tuleville laillistetuille (esimerkiksi sairaanhoitajat) ja nimikesuojatuille ammattihenkilöille (esimerkiksi lähihoitajat) on saatava tutkintojen tunnustamisen pysyvä pätevöitymispolku. Ilman tätä polkua ei turvallinen ja nopea työperäisen maahanmuuton lisääminen sote-alalle ole mahdollista.
Toiseksi, maahanmuuttajille on tarjottava riittävästi kielenopetusta. Riittävä kielitaito turvaa kotoutumisen, ammatillisen osaamisen ja ehkäisee hyväksikäyttöä.
Kolmanneksi, maahanmuuttajien perheenyhdistämistä on helpotettava. Perheenyhdistämisen vaikeuden on todettu olevan merkittävä sote-alan kansainvälisen rekrytoinnin este.
Näihin tulisi nyt tarttua. Pätevöitymistä on edistetty liian pitkään erilaisin hankkein ja projektirahoituksen turvin. Kun jatkuvuutta ei ole, osaaminen ja hankkeiden tulokset häviävät ja seuraava projekti aloittaa alusta uudelleen.
Maassamme esiintyy myös ihmiskauppaa ja työntekijöiden hyväksikäyttöä
Valitettavasti myös Suomessa työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa ovat yleistyneet. Suomessa sote-alan ammattipätevyys on sote-alan valvontaviranomaisen Valviran valvonnassa, ja sote-ala onkin ollut monia muita aloja suojatumpi työntekijöiden hyväksikäytöltä.
Kuka tahansa voi rekrytoida sote-alan työvoimaa ulkomailta. Rekrytointiketjussa mukana olevien toimijoiden rekisteröintiä ja valvontaa ei ole. Tämä tarjoaa mahdollisuuden hyväksikäytölle eikä sote-alakaan ole vapaa työperäisestä hyväksikäytöstä. Esimerkiksi laittomat rekrytointimaksut ovat todellisuutta myös Suomessa.
Vaikka monesti ei toimita suoranaisesti lainvastaisesti, on rekrytointiprosessin aikana olemassa lukuisia epäeettisiä käytäntöjä. Yksi suurimmista ongelmista on koulutuksen mitätöiminen eli deskilling. Tämä tarkoittaa sitä, että tulijalta vaaditaan korkeakoulutusta (sairaanhoitaja) mutta Suomessa hänelle on tarjolla hoiva-avustajuus tai opintojen kautta lähihoitajuus. Työnantaja ostaa näin matalalla hoiva-avustajan palkalla enemmän osaamista.
Tässä muutama asia ratkaistavaksi. Toivotan kaikille kansanedustajaehdokkaille menestystä vaaleihin! Ensi vaalikaudella tarvitaan jykevää päätöksentekokykyä!
Eduskuntavaalien blogisarjamme teemana on muutosvoima. Käsittelemme sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta ja asioita, joihin kansanedustajat voivat vaikuttaa tulevalla vaalikaudella.