Ulkomailta rekrytoitaville hoitajille on vihdoin luotava yhtenäinen pätevöitymispolku

Lokakuun alussa astui voimaan uusi hoitajamitoitus ja samalla käynnistyi jälleen keskustelu hoitajapulasta ja rekrytoinnista ulkomailta. Attendo ilmoitti ensimmäisenä rekrytoivansa Filippiineiltä tuhat uutta hoitajaa. Hoitajien rekrytointi ulkomailta on monimutkaista, koska Suomessa ei ole selkeätä pätevöitymispolkua tutkintojen tunnustamiseksi.

Kuvateksti
kuva: iStock

Merkittävin haaste sairaanhoitajien ulkomailta rekrytoimisessa on se, että pysyvä tutkintojen tunnustamisen pätevöitymispolku puuttuu.  EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien on tunnustettava tutkintonsa sosiaali- ja terveysalan valvonta- ja lupavirasto Valvirassa ennen ammatinharjoittamisluvan saamista. Tutkintojen tunnustamisella tarkoitetaan päätöstä siitä, millaisen kelpoisuuden toisessa maassa suoritettu tutkinto antaa työtä haettaessa. Ulkomaisia tutkintoja joudutaan täydentämään mm. lääkehoidon, sote-lainsäädännön ja palvelujärjestelmän tuntemisen sekä kliinisen hoitotyön osalta. Lisäksi on hankittava riittävä kielitaito.

Jos työperäistä maahanmuuttoa aiotaan lisätä sote-alalla ja palkata sairaanhoitajia niihin tehtäviin, joihin heillä on lähtömaastaan koulutus ja joita he haluavat tehdä, on pysyvä pätevöitymispolku vihdoin luotava. Lääkäreillä tällainen polku on jo käytössä. Parhaillaan on käynnissä ESR-rahoitteinen SOTE-SILTA –hanke, jonka rahoitus päättyy tänä vuonna eikä jatkosta ole tietoa. Vuosien reitti hoiva-avustajasta lähihoitajan kautta sairaanhoitajaksi on ajan ja resurssien hukkaan heittämistä eikä asiaa voi enää hoitaa erilaisilla hankkeilla.

Attendon mukaan henkilöt toimivat aluksi hoiva-avustajina. Suomessa he kouluttautuvat oppisopimuksella lähihoitajiksi ja heillä on myös mahdollisuus jatkaa suomalaisen sairaanhoitajan tutkintoon. Ehkä teoriassa näin, mutta käytäntö ja tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa jää hoiva-avustajiksi. Eikä vähiten siitä syystä, että Attendo ei juurikaan tarvitse sairaanhoitajia.

Attendo ei siis tue pätevöitymistä suomalaiseksi sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajien rekrytoiminen hoiva-avustajiksi vie filippiiniläiset ammatilliseen umpikujaan, josta eteneminen sairaanhoitajaksi Suomessa on vaikeaa, ellei mahdotonta.  Tutkintojen tunnustamisen polun puuttuminen tukee tätä hoiva-avustajaksi jumittumista.

Eettisen rekrytoinnin näkökulmasta uutisointi ”henkilöt sitoutuvat työskentelemään Attendossa useita vuosia” herättää kysymyksiä. Perheenyhdistäminen hoiva-avustajan palkalla on mahdotonta korkeiden toimeentulovaatimusten vuoksi. Attendon yhteistyökumppani Silkkitie on joutunut erilaisten kohujen kohteeksi, kun sen rekrytoimat filippiiniläiset ovat joutuneet allekirjoittamaan salaisia sopimuksia, joissa sakkojen uhalla on kielletty irtisanoutumasta. Maahanmuuttajien määrän lisääntyessä sote-alalla myös hyväksikäyttö valitettavasti lisääntyy ja siksi ammattiliitoilla on tärkeä tehtävä rekrytoinnin eettisyyden valvomisessa.