Hallitusohjelmakirjauksen tavoitteena on madaltaa etenkin pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnystä. Lainmuutos koskee ihan kaikkia työnantajia koosta ja sektorista riippumatta.
Suomessa käytetään määräaikaisia työsuhteita enemmän kuin useissa muissa EU-maissa. Määräaikaisia työntekijöiden osuus on merkittävästi korkeampi julkisella sektorilla (24,8 %) kuin yksityisellä (13 %).
Määräaikaisuudet ovat huomattavasti yleisempiä naisilla miehiin verrattuna ja erityisen tavallisia nuorissa ikäryhmissä. Lukumääräisesti määräaikaisessa työsuhteessa on julkisella sektorilla 163 000 palkansaajaa. Tiedot löytyvät suoraan hallituksen omasta esityksestä.
Kaupungit, kunnat ja hyvinvointialueet solmivat jo nyt valtavasti määräaikaisia työsopimuksia; määräaikaisuuksissa on neljäsosa sen työntekijöistä. Näistä sopimuksista suuri osa on myös laittomia. Niillä katetaan pysyvää sijaistyövoimatarvetta ja sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatusalalla työsopimuksia ketjutetaan yleisesti useiden vuosien ajan. Tästä huolimatta hallitus esittää muutosta, jolla Suomen suurimmat sote-alan julkisen puolen työnantajat voivat yhä helpottaa määräaikaisten käyttöä tai jopa houkuttelee määräaikaisiin siirtymiseen.
Määräaikaisten reservi
Hallituksella ei ole mitään käsitystä tehyläisestä työelämästä tai halua käsittää sitä. Edelleen muistissa ovat korona-ajan irvokkaat puolikkaat banaanit, printtikiitoskortit ja Finlandia-talon siniset valot, joilla kuitattiin hoitajien venyminen työssään jopa oman terveyden kustannuksella.
Tehyn jäsenten tekemät työt ovat elintärkeitä – kirjaimisellisesti. Jokainen poissaolo on paikattava ja korvaava sijainen löydettävä. Tämän takia sijaisuusrumba on valtavaa ja johtaa määräaikaisten työntekijöiden reserviin, jota työnantaja pyörittää.
Yksityisellä sektorilla sen sijaan monen toimistolla puurtavan tai etätöissä duunailevan kohdalla työstä poissaolo ei aiheuta mitään sijaistarvetta, eikä kukaan välttämättä huomaa koko asiaa. Kun määräaikaisuuksille ei ole tarvetta, ei lainmuutoskaan hetkauta ja sille voi täysillä peukuttaa.
Selvää on, että julkisella sektorilla määräaikaisuuksien käytön vapauttaminen lisää ennestään suurta määräaikaisten työntekijöitten joukkoa. Hallituksen esityksessä ei tunnisteta lainkaan tätä ilmeistä seurausta. Eivät isot työnantajat jätä käyttämättä tätä mahdollisuutta, kun vaihtoehtona olisi perustellusta syystä tehty määräaikainen työsopimus, joka voi olla laiton ja johtaa jopa korvauksiin palkansaajalle – ainakin jos hänellä on ammattiliiton tuki takanaan.
Työntekijöiden kilpailutusta
Tästä seuraa, että uudet sote-alan ammattilaiset testautetaan ensin vuoden kestäneissä määräaikaisuuksissa myös pysyvässä työssä. Vasta tämän jakson läpäisemisen jälkeen työntekijä voi edes päästä nykyisen lain edellyttämälle tasolle ja saada ”perustellusta syystä” tehtyjä määräaikaisia työsopimuksia ja joskus jopa vakipaikan.
Määräaikaisuuksissa kituuttavien määräaikaisuusketjut pitenevät entisestään. Koko tämä ajan työnantaja voi kilpailuttaa työntekijöitään, jolloin vain mieleisimmät ansaitsevat uuden työsopimuksen. Hallitus perustelee itsekin muutosta ns. pidennetyllä koeajalla kertomalla, että muutos lisää työnantajan mahdollisuuksia valita sellaisia työntekijöitä, jotka ovat jo aiemmin olleet työnantajan palveluksessa, ja jotka työnantaja on todennut hyviksi ja luotettaviksi.
Esityksessä on lupaus, että lainsäädännössä varmistetaan, ettei muutos lisää työsopimusten perusteetonta ketjuttamista. Puhdasta puppua, sillä mitään konkreettista ei ole. Aivan kuten hallitusohjelman sanahelinäksi jäänyt kirjaus puuttua yleiseksi tunnustettuun raskaus- ja perhevapaasyrjintään tehokkailla keinoilla.
Syrjintä lisääntyy kahdella tavalla
Miten muutos lisää syrjintää? Määräaikaisuudet kohdentuvat nuoriin naisiin. Lainmuutoksen myötä raskausilmoituksen tehnyt työntekijä jää entistä helpommin vaille uutta sopimusta, kun mitään perustetta ei enää tarvita, voi työnantaja valita uuden työntekijän, joka on tekemässä työtä työpaikalla.
Toinen ja uusi syrjintäteko iskee, kun lapsen saanut on poissa työstä vähintään kaksi vuotta hoitaen lasta kotona taikka jääden uudella raskausvapaalla palaamatta työhön.
Kesän lausuntokierroksella luonnos sisälsi vielä viiden vuoden aikarajan, joka on sittemmin tiputettu kahteen vuoteen. Näemmä lainvalmistelun kulisseissa lyötiin ylävitoset EK:n ja Suomen yrittäjien lobbareille, mutta samalla onnistuttiin luomaan uusi syrjinnän muoto vieläpä lainsäätäjän siunaamana.
Jatkossa tulevaisuuden veronmaksajasta ”palkitaan” siten, että perhevapaan vuoksi jo kertaalleen syrjitty ja ilman työsopimusta jäänyt katsotaan uudeksi työntekijäksi, kun työsuhteen päättymisestä on kulunut uuden määräaikaisen sopimuksen alkamishetkellä vähintään kaksi vuotta. Työnantaja saa käyttää häneen uuden vuoden kiintiön vailla mitään perustetta olevia työsopimuksia myös täysin pysyväisluonteiseen työhön – ja samalla tarkkailla aiheuttaako pienen lapsen äitiys vaikkapa työstä poissaoloja. Tämä pitkä tarkkailuluokalle jääminen on varmasti pienen lapsen vanhemmalle täysin turha ja ylimääräinen rasite.
Uudella, lyhyellä kahden vuoden määräajalla palkansaaja nollataan uuden työntekijän asemaan. Hallitus takaa tällä sen, että työnantajalla on kokonaan uusi motiivi katkaista perhevapaailmoituksen tehneiden työsopimukset mahdollisimman pian, jotta se saa määräaikalaskurinsa käyntiin.
Rikosoikeudessa vallitsee kaksoisrangaistavuuden kielto eli samasta teosta ei saa tulla kahta rangaistusta. Se ei päde enää tulevaisuuden työelämässä määräaikaiseen työntekijään, joka pitää perhevapaata – hän saa tuplasanktion.Tämä siitä huolimatta, että Suomessa syntyvyys on romahtanut ja kaikki keinot perheenperustamista tukemaan pitäisi pikapikaa ottaa käyttöön.
Hallituksen esityksessä kuitenkin vähätellään asiaa seuraavalla tavalla ”vaikutus voidaan kuitenkin katsoa vähäiseksi, sillä sen on tutkittu vaikuttavan lähinnä naisiin ja lakimuutoksen arvioidaan koskevan vain joitain tuhansia synnytysikäisiä, jotka työskentelisivät ilman perusteltua syytä solmitussa määräaikaisessa työsuhteessa.”
Hallituksen karu asenne kolahtaa juuri tehyläisiin, sillä tästä ”vain joidenkin tuhansien” joukosta suuri osa on julkisen sektorin sote-alan ammattilaisia.
Ei vaikutusta työllisyyteen
Ja se kirsikka kakun kuorrutteessa on, että muutoksen perusteena käytetty työllisyyden parantaminen pk-yrityksissä ei edes täyty.
Lakiluonnos ilmoittaa selväsanaisesti, että ”ei voida päätellä, että tämä lakimuutos olemassa olevan tiedon valossa lisäisi työllisyyttä Suomessa”. Toisin sanoen hallitus haluaa tietoisesti heikentää työntekijöiden asemaa, lisätä työelämän epävarmuutta ja raskausvapaasyrjintää ja vielä samaan hengenvetoon vähättelee sen vaikutusta, kun se koskee vain nuoria synnytysikäisiä naisia.
Vaadin pääministeri Orpon johdolla laaditun hallitusohjelman nimen ”vahva ja välittävä Suomi” muuttamista muotoon “vain vahvoista välittävä Suomi”.
