Kuntien säästökuurit ruoskivat varhaiskasvatuksen laatua ja vetovoimaa

Monet kunnat ovat jälleen kerran säästökuurilla ja jälleen kerran on varhaiskasvatus säästöjen kohteena.

Kuvateksti
kuva: iStock

Sijaismäärärahoja karsitaan ja avustajien sekä erityisopettajien määrää vähennetään.  Määräaikaisten työntekijöiden työsopimukset katkaistaan kesä-heinäkuulle ja uusia rekrytointeja viivästytetään syyskuulle, jolloin ryhmien toiminta on jo alkanut. Leikkivälineiden ja toimintatarvikkeiden hankintoja vähennetään. Tilakustannuksissa säästetään luopumalla omista päiväkodeista ja korvaamalla puuttuvat paikat täyttämällä muita päiväkoteja entisestään ja lisäämällä yksityistä varhaiskasvatusta. 

Karsintalista on pitkä, surullinen ja ennen kaikkea se vaikuttaa lapsiin monella tavalla. Varhaisen tuen saanti viivästyy ja siksi lasten saama tuki vähenee. Jäljelle jäävien erityisopettajien työmäärä lisääntyy ja yhteen lapseen käytetty aika vähenee. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaisen toiminnan järjestäminen vaikeutuu.  Lasten leikki- ja toimintavälineet ovet kuluneempia, huonompilaatuisia eivätkä välttämättä ajantasaisia. Lapsilla saattaa vaihtua päiväkoti ja lapsiryhmä kasvattajista puhumattakaan. 

Kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa on arvioitava päätösten vaikutus lapsiin. Miten säästöt vaikuttavat lapsen etuun sekä henkilökunnan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen? Entä miten saavutetaan lakisääteiset varhaiskasvatuksen tavoitteet? 

Henkilökunnan työhyvinvointi ja työssäjaksaminen on yksi laadukkaan varhaiskasvatuksen kulmakivistä. Karsintalista johtaa siihen, että kaikkiin sijaisuuksiin ei oteta sijaisia, mikä puolestaan johtaa siihen, että vajaalla henkilöstöllä toimiminen lisääntyy. Tämä puolestaan johtaa siihen, että pedagogisesti laadukkaan toiminnan suunnittelu ja toteutuminen vaikeutuu. Työvuoroja joudutaan jatkuvasti muuttamaan ja mahdollisuus työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen kaventuu. 

Osalle henkilöstöä säästöt tarkoittavat päiväkodin vaihtoa. Osaamisvaje saattaa lisääntyä, kun konsultoivaa henkilöstöä on vähemmän. Mahdollisuus vaikuttaa lomien ajankohtiin pienenee. Määräaikaisten työntekijöiden työsuhteet katkaistaan kesäksi. Usein vaihtuvat ja lyhytaikaiset työntekijät työllistävät työyhteisöjä. Henkilökuntaa uupuu.   

Ei ole ihme, että työnantajan pitovoima ja varhaiskasvatuksen vetovoima heikkenee. Miten työntekijät sitoutetaan ja mikä on se porkkana millä nykytilanteessa houkutellaan uusia työntekijöitä? 

Varhaiskasvatuslain tavoitteet eivät toteudu ja varhaiskasvatuksen laatu kärsii.  Laissa säädettyjä ryhmäkoko- ja henkilöstömitoitussäädöksiä ei pystytä noudattamaan. Tämän hetken säästöillä on kauaskantoiset seuraukset, joiden hintalappu on suurempi kuin nyt tehtävä säästö. Säästökuurit ruoskivat laadukasta varhaiskasvatusta ja alan vetovoimaa, mutta ennen kaikkea ne osuvat lapsiin.