kuva: iStock

Mitä laitetaan? - lääkkeet varhaiskasvatuksen ongelmiin ovat olemassa

Pandoran lipas on nyt auennut kokonaan. Sitä on jo pidemmän aikaa raoteltu ja varhaiskasvatuksen ongelmia on tuotu eri tavoin ja eri tahojen toimesta esille. Varoitusmerkit ovat olleet jo pitkään ilmassa. Tänään on opetusministeri Li Anderssonin johdolla keskusteltu päiväkotien arjesta, jota voidaan helpottaa työoloja muuttamalla. 

Lehdet ja sosiaalinen media ovat täyttyneet työntekijöiden ja vanhempien kokemuksista päiväkotien arjesta. Ongelmat ovat ilmeisiä, joista näkyvämpänä pula koulutetusta henkilökunnasta. Tikun nokassa on ollut erityisesti Helsingin varhaiskasvatus.

On hienoa, että ministeri Li Andersson tarttui asiaan ja kutsui koolle keskustelemaan päiväkotien arjesta. Paikalla oli runsaasti varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja eri tahojen edustajia.  Kentän ääni tuli kuuluviin ja ratkaisuehdotuksia tuli lainsäädäntöön, koulutuspolkuihin, työn organisointiin, työoloihin. Antoisa keskustelu, josta ei eväitä tulevaan puuttunut. Tilaisuuden lopuksi ministeri viitoitti tietä tulevaisuuden työskentelyyn.

Ongelmat kulminoituvat henkilöstön saatavuuteen ja alan houkuttelevuuteen. Miksi ala ei houkuttele nuoria? On selvää, että palkka ei vastaa työn vaativuutta ja työolosuhteet vaativat korjaamista.

Mutta mikä on muna ja mikä kana? Onko henkilöstöstä pula vai onko niin että huono palkka ja työolot pitävät työntekijät loitolla?

Ratkaisuvaihtoehtoja on useita. Kyse onkin siitä mitä valitaan ja mitä ne saavat maksaa.

Mitä työoloissa voidaan muuttaa? Keinoja on useita ja ne on täysin mahdollista toteuttaa, mikäli päättäjät haluavat.

Jos jokaiseen kolmen kasvattajan ryhmään lisätään yksi kasvattaja mahdollistaa tämä sen, että ryhmissä on aamuvarhaisesta myöhäiseen iltapäivään laissa säädetty suhdeluku. Tämä mahdollistaa myös yhden työtekijän kerrallaan tekemään työtehtäviä ryhmän ulkopuolella.

Jos varahenkilöjärjestelmiä laajennetaan ja kehitetään, mahdollistavat järjestelmät nopeamman ja varmemman tavan saada tuttu sijainen ryhmään. Vakituiset työpaikat ovat monen työntekijän silmissä houkuttelevampia kuin keikkatyö.

Jos lainsäädäntöä muutetaan niin, että mitoitusta tarkastellaan ryhmäkohtaisesti ja mitoitukseen lasketaan ainoastaan ryhmässä läsnä olevat kasvattajat - toteutuu ryhmissä lain mukainen suhdeluku koko lapsen hoitopäivän ajan. Myös mahdollisuus poiketa suhdeluvusta tulee poistaa.

Jos tiimityötä ja moniammatillista yhteistyötä tuetaan ja vahvistetaan, saadaan kaikkien osaaminen käyttöön ja työ tulee mielekkäämmäksi.

Jos työntekijä voi luottaa työvuoroihinsa eikä joudu jatkuvasti joustamaan työvuoroissa - joko muuttamaan vuorojaan, tulemaan aikaisemmin tai jäämään myöhäisemmäksi - helpottuu työn ja oman elämän yhteensovittaminen.

Jos työhyvinvoinnista huolehditaan ja työssä saa tehdä parhaansa ei kuormitu liikaa.

Työ varhaiskasvatuksessa on arvokasta ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat työhönsä sitoutuneita.

Varhaiskasvatus on vanhempien suuresti arvostama yhteiskunnan palvelu, jossa rakennetaan perustaa lasten tulevaisuudelle.

Missä muussa työssä saa halauksia ja märkiä suukkoja kun tulee töihin?