Yhteiskuntasopimuksesta – tuttavallisemmin YKS - on puhuttu ja neuvoteltu, sitä on väännetty ja käännetty koko vaalien jälkeinen kevät ja kesä.
Suomi on hyvä maa, mutta meillä ei mene kovin hyvin. Talous sakkaa, tulevaisuus on epävarma ja ilmapiiri yhteisen hyvän löytämiseen on kovin kehno. Luottamus on hukassa. Luottamus tarkoittaa tunnetta tai varmuutta siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Sopimus taas on kahden tai useamman tahon välinen toimi, jolla luodaan tai muutetaan jotain aikaisemmin ollutta velvoitetta.
Yhteiskuntasopimukseen liittyvä keskustelu on ikävä kyllä ollut ennemminkin käskyttämistä ja yksipuolista sanelua. Sinänsä sen tavoitteet ovat kannatettavia. Suomen talous on saatava kasvuun ja työllisyyttä on parannettava. Työelämää on uudistettava. On lisättävä yhteistoimintaa, luottamusta ja avoimuutta työpaikoilla. Keinoista ei ole ainakaan vielä yhteisymmärrystä. Sopimus voi syntyä vain oloissa, joissa aidosti yhdessä neuvotellen työmarkkinaosapuolet ja maan hallitus saavuttavat yhteisen näkemyksen.
Ay-liikettä on turha syyttää saamattomuudesta kilpailukyvyn ja kestävyysvajeen hoitamisessa. Ay-liike on suostunut kahdella viime kierroksella erittäin maltillisiin palkkaratkaisuihin. Palkansaajien ostovoima on tosiasiassa laskenut useana vuonna perättäin. Eläkeuudistuskin tehtiin. Vastuuta on tällä puolella kyllä kannettu.
Samaa ei voi sanoa suuryritysten toimitusjohtajien palkoista ja bonuksista. Päälle päätteeksi varsin nuoret suurituloiset eläkeläiset ovat verokikkailleet itsensä Portugaliin. Tämänkaltainen toiminta on vain heikentänyt yhteiskunnallista ilmapiiriä ja luottamusta entisestään.
YKS:n asialistaa koostetaan parhaillaan. Vaikka keinoihin ei oikein voi ottaa yksityiskohtaisesti kantaa vielä, yksi asia on pakko todeta. Työajan pidentämisessä ei ole järkeä. Suomessa on satoja tuhansia työttömiä ja erilaista osa-aikatyötä tekeviä toinen mokoma. Työtä on jaettava ja keskityttävä uusien työpaikkojen luomiseen. Ei myöskään pidä kuormittaa työssä vielä olevia henkihieveriin eikä suunnitella käytännössä palkanalennuksia. Julkisella sektorilla työajan pidentämistä seuraisi varmasti myös irtisanomisia, kun työnantajat haluavat pienentää palkkakustannuksia. Työttömyys kasvaa ja se maksaa.
Vaikka ilmapiiri näyttää kehnolta ja asetelma hankalalta, yhteiskuntasopimusta kannattaa kuitenkin yrittää. Suomen ja palkansaajienkin kannalta paras tulos syntyy aidon keskustelun ja tasavertaisen neuvottelun tuloksena. Sanelusta, kiristyksestä ja vastakkainasettelusta ei ole ratkaisuksi.