Pakkolait nujerrettiin, hallitus kurittaa julkista sektoria

Kuvateksti
(Lehtikuva: Eija Kontio)

STTK:n hallitus hyväksyi maanantaina yhteiskuntasopimuksen neuvottelutuloksen. Neuvotellen syntynyt ratkaisu on hyvä asia, mutta sopimuksessa on paljon pakkopullaa. Maan hallitus on hakenut kilpailukyvyn parantamista. Viime syksynä neuvottelujen katkettua se päätti säätää pakkolait, jotka olisivat kohdistuneet erityisesti sosiaali- ja terveysalan pieni -ja keskipalkkaisiin naisiin. Hallituksen ajatuksena oli, että julkisen sektorin työntekijöiden palvelussuhteen ehtoja rajusti leikkaamalla parannettaisiin yksityisen sektorin kilpailukykyä.

Pakkolait olisivat pahimmillaan iskeneet ylityö- ja sunnuntaikorvauksiin tai lomarahoihin, muuttaneet ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi, leikanneet sairausajan palkkaa ja lyhentäneet julkisen sektorin lomia jopa 8 päivää. Sosiaali- ja terveysalalla puhuttiin 10 prosentin ansionmenetyksistä.

Palkansaajat ja tehyläiset protestoivat viime syksynä voimakkaasti hallituksen esityksiä vastaan. #Eikäy ja #stop huipentuivat 18.9. mielenosoitukseen Rautatientorilla. Mediassa ja somessa sosiaali- ja terveysalan henkilöstö ja etenkin kätilöt nousivat kertomaan pakkolakien vaikutuksista työntekijän selkänahkaan. Vaadittiin tasapuolisuutta ja pakkolakien vetämistä pois.

Nyt tehty sopimus rokottaa yhä kovasti palkansaajia, mutta tasaisemmin. Ja vaikka heikennyksiä on tulossa eikä juhlimisen aihetta ole, menetykset jäävät pelättyä pienemmiksi. Kaikki palkansaajat joutuvat nielemään työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen maksuosuuksien muutokset työnantajilta palkansaajille sekä työajan pidentämisen 24 tunnilla alakohtaisesti sovittavalla tavalla.

Määräaikainen lomarahan leikkaaminen 30 prosentilla kolmena vuonna (2017 – 2019) vain julkiselta sektorilta on karvasta kalkkia ja vaikea ymmärtää. Maan hallituksen vahva tahto on ollut leikata juuri julkiselta sektorilta. Eri vaihtoehdoista oli esillä mm. pysyvä julkisen sektorin lomien lyhentäminen. Ratkaisuksi valikoitui vähiten huonona määräaikainen lomarahan leikkaus, joka sekin on epäoikeudenmukainen. 

Vastineeksi hallitus on kertonut luopuvansa 1,5 miljardin lisäleikkauksista ja aikoo ehkä keventää tuloveroja.

Myös paikallisen sopimiseen liittyi sekä työnantajien että maan hallituksen kovia tavoitteita. Työehtosopimuksille olisi haluttu viitata kintaalla. Palkat ja työajat haluttiin täysin vapaasti paikallisesti ja yrityskohtaisesti sovittaviksi. Työelämä olisi näin täysi Villi Länsi, jossa palkansaajien oikeuksia olisi poljettu surutta. Pahimmat uhkat eivät näytä onneksi toteutuvan. 

Rehellisyyden nimissä yhteiskuntasopimukselle on tarve. Huono taloustilanne, suurtyöttömyys ja tekemättömät rakenneuudistukset kuten sote ovat ajaneet Suomea talouden syöksykierteeseen, joka on katkaistava, että hyvinvointiyhteiskunta ja työpaikat edes jotenkin säilyvät. Epäillä voi, nostaako julkisen sektorin kurittaminen ja pienipalkkaisilta naisilta leikkaaminen Suomen nousuun? Ja mikä on työnantajien panos näissä talkoissa? 

Pakkolakeja en halua. Neuvottelutuloskin on vaikea niellä. Haluaisin hallituksen, joka paremmin ymmärtäisi sopimusyhteiskunnan arvon ja julkisen sektorin merkityksen. Tai edes älyäisi olla ilakoimatta, kun päätetään raskaista leikkauksista, jotka koskevat tavallisten ihmisten arkea ja elämää.

Rauno Vesivalo

PS. Marssijärjestys on seuraava. Jos SAK hyväksyy neuvottelutuloksen maanantaina, liitot käyvät alakohtaiset työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut toukokuun loppuun mennessä. Tehyn valtuusto käsittelee asiaa tuolloin. Touko-kesäkuun vaihteessa tiedetään varmasti toteutuuko sopimus. Neuvoteltavat muutokset tulevat käytännössä voimaan vasta 2017 alkavalla sopimuskaudella.

Suosittelemme sinulle

Työelämäopas
9.3.2021
Työelämäopas
24.9.2021