”Tein valmistuttuani lähemmäs 10 vuotta määräaikaisuuksia. En pystynyt suunnittelemaan mitään. Sain päivän–parin soppareita, joskus 6 kuukaudeksi. Sitten sopimus katkaistiin päiväksi, ettei lomaa pääsisi kertymään.”
Sairaanhoitaja
”Epävarmuus töiden jatkumisesta ja toimeentulosta lykkäsi perheenperustamispäätöstä. Jäin tahattomasti lapsettomaksi. Määräaikaisuuksia kesti kohdallani 8 vuotta. Lisäksi lomaa ei kertynyt nollatuntisopimuksilla. Lomarahat maksettiin joka tiliin, joiden vaikutus oli olematon, kun tunteja oli 60 % täydestä listasta. Samaan oli töissä samoissa tehtävissä työntekijöitä, jotka tekivät kahta 100 %:n listaa ja jatkuvasti rekrytoitiin lisää porukkaa. Sain ensimmäisen palkallisen kesälomani 39-vuotiaana.”
Ensihoitaja
”Työskentelin julkisella sektorilla 5 vuoden ajan määräaikaisilla sopimuksilla, jotka keskeytyivät aina marras–joulukuun ajaksi. Tämän 1–2 kuukauden aikana tein tarvittaessa kutsuttuna lähes kokoaikatyön mukaisesti sijaisuuksia. Tammikuussa aina laadittiin taas uusi määräaikainen työsopimus, joka jatkui marraskuulle. Olin kaikki 5 kesää ilman kesälomia, lomat maksettiin määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä joulukuun palkassa.”
Sairaanhoitaja
”Minulla oli yli 160 sopimusta 7 vuoden aikana. Se oli aika kökköä yksinhuoltajana ja asuntovelallisena tehdä hyvin työt ja olla johdolle lähes roska.”
Lähihoitaja
”Minulla oli yli 10 vuotta määräaikaisia työsuhteita koko ajan samassa yksikössä. Jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta vaikutti itsetuntoon, jaksamiseen, lapsilukumäärään ja asumisjärjestelyihin.”
Sairaanhoitaja
”En uskalla ottaa lainaa. Minun on aina otettava se loma, se vapaapäivä, se työvuoro, mikä jää muilta jäljelle. Olen kaikki juhlapäivät töissä. Kaikissa asioissa vedotaan, etten ole vakituinen. En pääse koulutukseen, en saa sitä etua, en voi osallistua jne. Minut voidaan siirtää yhtäkkiä jonnekin, minne en halua.”
Lähihoitaja
”Työskentelin päiväkodissa lastenhoitajana neljän vuoden ajan samassa toimipisteessä määräaikaisilla työsopimuksilla. Minulla oli tuolloin koulunkäynninohjaajan pätevyys. Suoritin työn ohessa lastenhoitajan pätevyyden, mutta siitä huolimatta en päässyt oman toimipisteeni rekrytoinnissa edes haastatteluun. Tehtävään valittiin juuri valmistunut lähihoitaja. Jatkuva epävarmuus on erittäin stressaavaa eikä kovin motivoiva tapa työllistää. Silti yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin – jopa enemmän kuin vaaditaan – jotta ansaitsisin paikkani. Näin on jatkunut jo kuusi vuotta.”
Lastenhoitaja
Lopetin hoitotyön tekemisen kokonaan vaikka ala olikin mieluinen. Oli turhauttavaa tehdä vuosia pätkiä ja huomata aina jäävänsä rannalle ruikuttamaan kun vakituisia paikkoja jaetaan, "koska olet hyvä sijainen".
Sairaanhoitaja
”Epävarmuutta ja huolta työn jatkumisesta, pahimmillaan yli vuoden ajan ollut 3 kuukauden mittaisia sopimuksia. En ole saanut asuntolainaa, koska työsuhde on määräaikainen. Nyt loppuvuodesta tulee kolme vuotta määräaikaisuuksia täyteen, jos vakinaistetaan voin ostaa asunnon ja lopettaa stressaamisen.”
Bioanalyytikko
”Olen suurperheellinen sairaanhoitaja. Viimeisimmällä suurella työnantajalla tein viisi sijaisuutta putkeen. Tulin raskaaksi ja ei tullut enää uutta sopimusta. Hain myös vakinaista pestiä, joka omasta työstäni oli laitettu hakuun, mutta raskauden vuoksi hakemustani ei edes otettu huomioon, vaikka tein jo kyseistä tehtävää päivittäin.
Määräaikaisuus on ehkä huonoin mahdollinen sopimusmuoto ja ennemmin jatkan keikkailua, jossa voin myös helpommin esimerkiksi opiskella työn ohella. Ketjuttaminen heikentää uskoa omaan alaani ja sen vetovoimaa omissa silmissäni.”
Sairaanhoitaja
”Sain vakinaisen työsuhteen Tehyn ansiosta. Viime kesänä minulla tuli eteen sopimuksen loppuminen, olin sopinut edellisen esimiehen kanssa vakituisesta työsuhteesta, uusi esimies kirjoitti vuoden mittaisen määräaikaisuuden. Tämä oli kesällä, edellisenä talvena puhuttiin jo siis vakinaistamisesta, mutta näin kävi.
Tulin raskaaksi, keväällä minulle ilmoitettiin ilman syytä, että sopimusta ei jatketa. Sopimus katkesi. Olin yli 3 vuotta ollut putkeen töissä. Sunnuntaitöitä olisi ainoastaan ollut tarjolla. Otin yhteyttä liittoon ja nyt minut vakinaistettiin.”
Lähihoitaja
Määräaikaiset sopimukset tuovat elämääni ennen kaikkea epävarmuutta ja huolta lähitulevaisuuden toimeentulosta. Epävarmuus juuri tässä työpaikassa jatkamisesta ja työttömyyden pelko on jatkuvasti läsnä. Työmotivaatio laskee selkeästi ja alanvaihto on jatkuvasti mielessä.
Kätilö
”Olen ollut terveydenhoitajana nyt vuoden ja 9 kuukautta. Tänä aikana minulle on tehty vähintään 5 määräaikaista työsopimusta. Usein olen joutunut odottamaan viime tippaan, ennen kuin tieto työsuhteen jatkamisesta on tullut. Jatkuva "löyhässä hirressä" oleminen on turhauttavaa, varsinkin kun työpaikkoja tällä alueella ei ole tällä hetkellä yhtään tarjolla.”
Terveydenhoitaja
”Jatkuva epävarmuus siitä, että jatkuuko työt vaiko määräajan jälkeen. Määräaikaisia työsuhteita ollut jo useampi kymmenen. Pelko ja epävarmuus perheen perustamisesta. Lapsihaaveita on, mutta entäs työt? Onko työpaikkaa mihin tulla takaisin? Saanko ”kenkää” koska haluan perustaa perheen.”
Sairaanhoitaja
”Jäin perhevapaalle ja ensiksi työnantaja meinasi olla uusimatta soppariani, kun kuuli että olen raskaana. Tähän toki puutuin. Työsopimusta ei sitten enää uusittu, kun jäin perhevapaalle. Olin ollut töissä suuhygienistinä kyseisellä kunnalla 4 vuotta.”
Suuhygienisti
”Pienten lasten yksinhuoltajana taloudellinen epävarmuus on hirveää. Jos tilipäivä on kuukauden puolivälissä, eikä seuraavassa kuussa ole töitä, niin sitten joutuu olemaan ainakin kuukauden ilman rahaa. Aina joutuu odottamaan tietyn ajan, ennen kuin päivähahaa voi hakea, eivätkä päätökset päivärahoista tule hetkessä.”
Laboratoriohoitaja
”Nyt noin 3 vuoden ajan minulle on jatkettu määräaikaisia työsopimuksia, ilman että sopimus olisi välissä katkennut. Sopimukset ovat pääsääntöisesti 6 viikon mittaisia, kesälomakaudella pidempiä. Tämä aiheuttaa sen, että joudun miettimään jatkuvasti töiden jatkuvuutta, myös senkin takia että töiden jatkuvuudesta ei informoida etukäteen. Tämän vuoksi en uskalla ottaa asuntolainaa ja ostaa asuntoa enkä varsinkaan perustaa perhettä naispuolisena henkilönä. Tuntuu, että elämä käytännössä junnaa paikoillaan.
Ensihoitaja
”Ketjutettiin monta vuotta. Minulla oli yli 50 työsopimusta ja kun oli työpaikka vapaana niin aina en edes päässyt haastatteluun vaan minun ohi otettiin uusi työntekijä, vaikka olin ollut siellä jo vuosia määräaikaisena. Sitten päätin, etten edes hae paikkoja, kun otti niin päähän. Myöhemmin sain vakipaikan, kun iso johtaja lähetti asiakirjan siitä, että otanko vakipaikan vastaan. Ei edes haastattelua ollut silloin.”
Lähihoitaja
”Minulta jäi se omistusasunto hankkimatta, kun työsopimuksiani ketjutettiin vuosien ajan. Pankit eivät myöntäneet lainaa, koska vakituista työnantajaa ei ollut.”
Hammashoitaja
”Tein valmistuttuani lähemmäs 10 vuotta määräaikaisuuksia. Mitään en pystynyt suunnittelemaan. Sain päivän pari soppareita, joskus 6 kuukaudeksi ja sitten katkaisu päiväksi, ettei nyt lomaa pääsisi kertymään…
Tulot olivat epäsäännöllisiä, mistä syystä olen varmaan tällä hetkellä velkautunut. Jos halusin lomailla, olin palkattomalla. Työsoppareita kertyi kamala nippu. Joka paikassa kehuttiin, miten ahkera olen jne., mutta sanottiin että ”kun ei ole nyt tarjota vakinaista paikkaa”. Ja jos joskus olikin, en päässyt haastattelua pidemmälle. Koska olin niin hyvä sijainen, joka toimi joka paikassa. Kiva mut ei kiva!”
Sairaanhoitaja
”Olen valmistunut vuonna 1992 ja minulla on kymmenen sivua määräaikaisia työsuhteita. Sain toimen vasta 43-vuotiaana. Jatkuva ketjuttaminen vaikutti mielenterveyteeni, koska koin huonommuutta, koska minua ei vakinaistettu. Asia vaikutti mm. lainan saantiin. Minulla ei ollut vakituista työpaikkaa. Myös töissä en voinut tehdä tiettyjä työtehtäviä, koska piti olla vakituinen niitä tehdäkseen. Oli järkyttävää kirjoittaa työsopimuksia kahden viikon välein. Aloin ikääntyä. Minulla oli pieni lapsi ja mieheni oli vakavasti sairas.”
Kätilö
”En ole saanut asuntolainaa, en ole voinut suunnitella tai pitää lomia, koska seuraava lyhyt työsopimus on aina ollut edellisen perään vuosia, lapset ovat kärsineet samasta suunnittelemattomuudesta ja tämä on vaikuttanut myös päiväkoteihin sekä kouluun.
Olen joutunut hakemaan lapsille tukiopetusta ja tavallisten ihmisten lomien ajaksi hoitoa omille lapsille mikä on tuottanut ahdistusta ja huonommuutta. Asuntolainan puute ja pieni kertynyt työeläke ja pieni palkka on estänyt vaurastumista, joten olen perheen ja itseni elättämiseksi joutunut kouluttautumaan lisää.”
Röntgenhoitaja
”Olin valmistumisen jälkeen noin vuoden sairaanhoitajana yliopistosairaalan poliklinikalla ennen jäämistäni vanhenpainvapaalle. Vuoden aikana työsopimuksia kertyi useita, sijaisuuksien pituus vaihteli 3 viikosta kolmeen kuukauteen.
Vanhempainvapaan aikana sopimukseni loppui ja sitä jatkettiin taas uudella lyhyellä määräaikaisuudella. Myös tämä määräaikaisuus loppui ollessani kotona muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Enää sopimustani ei uusittukaan vedoten tarpeen vähenemiseen. Toivotettiin kuitenkin tervetulleeksi takaisin perhevapaan jälkeen. En koskaan päässyt takaisin, tilalleni oli palkattu uusi työntekijä.”
Sairaanhoitaja
