Tänäkin vuonna vanhusten hoidosta on keskusteltu paljon julkisuudessa. Minua itseäni ihmetyttää se, että miksi keskustelun sävy on lähes yksinomaan negatiivinen. Ikään kuin vanhusten hoidossa olisivat kaikki asiat pielessä ja hyviä hoitopaikkoja ei olisi. Tämän lisäksi puhutaan siitä, että vanhusten hoidossa olisi paljon osaamattomuutta.
Suomessa on valtavan paljon hyviä vanhusten hoitopaikkoja niin palveluasumisessa kuin laitoshoidossakin. Näiden piirissä toimii paljon työhönsä sitoutuneita, koulutettuja alan ammattilaisia, jotka ovat varmasti valmiita tekemään kaikkensa vanhusten hoidon onnistumiseksi.
Ei ole näiden työhönsä omistautuneiden hoitajien vika, jos resursseja hoitotyöhön tarjotaan liian vähän, hoitajia ei ole tarkoituksenmukainen määrä tai tilat eivät sovellu vanhusten hoitamiseen. Työnantajat vastaavat näistä asioista ja siksi en oikein pidä sellaisesta keskustelun sävystä, jossa käsitellään hoitajien ammattitaitoa ikävässä sävyssä.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi helmikuun lopussa listan toimenpiteistä, joiden avulla iäkkäiden laitoshoitoa vähennetään. Sinänsä tavoite on kannatettava, mutta osa ministeriön esittämistä keinoista on kyseenalaisia.
Listalla on mm. sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kelpoisuuksien tarkastelu ja normien purku, joiden avulla on tarkoitus saada aikaan säästöjä. Ministeriössä ja nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriössä olisi syytä muistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusehdot ja laatusuositukset on tehty siksi, että ikäihmisten hoidossa on varmistettava usein monisairaiden vanhusten osaava hoito.
Sen sijaan että lähdetään puuttumaan kelpoisuusehtoihin, voidaan kyllä tarkistaa sosiaali- ja terveysalan koulutettujen ammattilaisten välistä työnjakoa. Näinhän on jo tehtykin mm. antamalla hoitajille ns. rajattu reseptinkirjoitusoikeus, jotta lääkäreiden työpanosta voitaisiin käyttää oleellisempiin tehtäviin.
Vanhusten hoidossa kuten muussakin sosiaali- ja terveydenhuollossa on pyrittävä siihen että kukin ammattilainen voi tehdä juuri sitä tehtävää mihin hänet on koulutettu. Vanhusten hoidossa tarvitaan monien eri ammattilaisten välistä yhteistyötä. Vanhusten hoito on sairauksien hoitoa ja toisaalta siinä tarvitaan ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa otetta.
Siksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutusta ei saa sotkea ns. avustavien tehtävien koulutukseen. Työelämästä kumpuaa jo nyt paljon esimerkkejä siitä kuinka esimerkiksi hoiva-avustajat jakavat lääkkeitä ja tekevät sellaisia tehtäviä, joihin heillä ei ole riittävästi koulutuksen kautta saatua osaamista. Ottaako työnantaja vastuun potilasvahingosta, joka johtuu riittämättömästä koulutuksesta.
Tehy järjestää 15. – 16.5. Helsingissä Finlandia-talolla gerontologisen koulutustapahtuman Vanhustyön vastuunkantajat, jossa on paljon ja monipuolisesti erilaisia luentoja aiheeseen liittyen. Koulutustapahtuman sivut löytyvät osoitteesta:http://www.vanhustyonvastuunkantajat.fi
Julkaistu Hoivapalvelut-lehdessä (No 1, 31.3.2014).