Järjestimme Nuori tehyläinen –koulutuksen viikonloppuna hotelli Korpilammella. Mukana oli kolmisenkymmentä 18-35v. tehyläistä. Suuri osa porukasta oli joskus osallistunut johonkin Tehyn järjestämään tapahtumaan, joko ammattiosaston järjestämään tai sitten valtakunnalliseen tapahtumaan. Joukossa oli mukana myös muutama ensikertalainen ja jo ammattiosastossa, Tehy-tutorina tai yhdysjäsenenä toimiva henkilö.
Juttelimme nuorten näkemyksistä ja kokemuksista työelämään liittyen. Nuoret kokivat, että heillä on paljon annettavaa työelämälle. Heillä on nykyaikainen koulutus ja viimeisin tieto ja taito työelämää varten. Nuoret työntekijät ovat innokkaita, joustavia ja kyseenalaistavat epäkohtia. Muutosvalmiutta heistä löytyy enemmän kuin pienestä kylästä. Kyynistyminen ei tätä porukkaa vielä vaivaa.
Kaikki esiin tulleet asiat eivät olleet kuitenkaan mukavia. Nuoret halusivat muistuttaa, että ei ole heidän vika että ovat työpaikan nuorimpia. He kokivat, että elämänkokemuksen puute ja sen varjolla vähättely otetaan työelämässä usein tarpeettomasti esille. Ikävimpinä esimerkkeinä pidettiin ns. ”paskahommien nakittamista”, juoksuttamista ja ajanvarauskirjojen tai muuten työhön käytetyn ajan kyttäämistä. Nuoret kokivat että he joutuvat jatkuvasti todistelemaan omaa osaamistaan ja työskentelevät ikään kuin suurennuslasin alla. Heidän mukaan joillekin tehtäville ei ole varaa sanoa ei, jottei anna itsestään huonoa kuvaa työntekijänä ja saa myös jatkossa töitä kyseisestä työyksiköstä.
Nuoret kokivat myös, että uudet ideat torpataan usein ja muutosvastarinta työpaikoilla on kovaa. Toisaalta nuorilla olemassa olevia taitoja tarvitaan ja niitä ollaan valmiita myös häikäilemättömästi hyväksikäyttämään parempaan atk-osaamiseen tai kielitaitoon vedoten. Pääsääntöisesti nuoret kuitenkin kokivat, että eri-ikäisten kanssa työskentely on työpaikan rikkaus. On tärkeää muistaa, että työpaikoilla asiat riitelevät eivät ihmiset. Tärkeää onkin opetella käsittelemään erimielisyyksiä rationaalisesti niin, että asioissa ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Työnohjausta on tärkeä saada silloin jos työtilanne tai työilmapiiri sitä vaatii. Hyvällä työpaikalla tervehditään, kysytään kuulumisia, ei puhuta selän takana, kohdellaan tasa-arvoisesti, hymyillään, tehdään kompromisseja, järjestetään tyhy-päiviä ja yhteisöllisyyttä tukevia tempauksia, kannustetaan, rohkaistaan, kiitetään ja annetaan rakentavaa palautetta.
Nuoret kertovat, että talous- ja tulosvaatimukset ovat nykyään oleellinen osa työtä. Viikkopalavereissa käydään läpi kuinka tuloksellista tai tappiollista toiminta on ollut ja mitä voidaan tehdä toimintojen tehostamiseksi. Säästöjä haetaan joka puolelta ja sijaisia ei palkata. Nuoret kokivat, että laadukkaaseen työhön ja asiakaskokemukseen pitää satsata, jotta asiakas myös jatkossa palaa palveluiden piiriin ja sana huonosta hoidon tarjoajasta ei leviä. Asiassa on myös eettinen puolensa. Jos toiminnot vedetään liian tiukoille, niin hoidon laatu ja asiakkaat kärsivät. Entä mitä se tarkoittaa kokonaisuuden kannalta, jos työnantaja ei maksa veroja kotimaahamme? Asiakkaiden, omaisten ja työntekijöidenkin tulisi olla tietoisia työpaikkojen omavalvontasuunnitelmista, jotta he voivat tarvittaessa viedä asioita eteenpäin.
Nuorilla oli mielenkiintoisia näkemyksiä tulevaisuuden työelämästä, koska he näkivät että yhteiskunnalla ei ole varaa pitää yllä nykyisenlaista palvelutasoa. He näkivät että robotisaatio ja palveluiden automatisaatio tulevat lisääntymään alallamme. Tulevaisuudessa lääkkeet jaetaan koneilla ja omatarkkailu ja itsediagnosointi teknologian välityksellä tulevat lisääntymään.
Työsuhteet tulevat muuttumaan määräaikaisiksi ja työnantajat teettävät työn keikkafirmojen kautta. Vakituinen henkilöstö nähdään liian kalliiksi ylläpitää. Ns. eläkevirkoja ei enää ole ja niitä nuoret eivät myöskään halua. Työn pitää olla mielekästä ja kehittymismahdollisuuksia tarjoavaa. Työtehtävät tulevat olemaan laajempia ja ne ovat tulevaisuudessa jatkuvasti muutoksessa. Esimies ja lääkäripalvelut saadaan tulevaisuudessa verkon välityksellä ja myös kouluttautuminen siirtyy yhä enemmän verkon puolelle. Kaiken muutoksen tavoitteena on kustannusten alentaminen. Aktiivisesta läsnäolosta tulee tavoiteltava asia, mistä ollaan valmiita maksamaan enemmän.
Maamme kansainvälistyy ja asiakaskunnassa tulee olemaan yhä enemmän eri kulttuurien edustajia. Tämä luo myös alan koulutukselle haasteita, koska näihin päiviin asti on ajateltu että maassamme palvelu on saatava joko suomen tai ruotsin kielellä. Jatkossa kieliä tulee olemaan paljon enemmän ja tulkkipalveluita tullaan tarvitsemaan yhä enemmän. Kansainvälistymisen lisäksi väestö ikääntyy ja asiakkaat elävät yhä vanhemmiksi. Vanhuksia tulee olemaan paljon. Sairaudet tulevat olemaan vaikeammin hoidettavissa, koska antibioottiresistenssi lisääntyy. Päiväkirurgia kehittyy ja palveluissa vietetyt hoitojaksot tulevat olemaan lyhyempiä. TULES-sairaudet lisääntyvät istumatyön ja teknologian seurauksena. Jos säästötavoitteisiin ei muuten päästä, niin nuorten huoli on, että palveluita ja ammattihenkilökelpoisuuksia heikennetään lakimuutoksilla, jos säästöjä ei muuten saada.
Tällaisin ajatuksin nuoret tehyläiset Korpilammelta
Ajatukset referoi järjestöasiantuntija Anne Lindgren & Miia Haanpää