Suojainpulasta puhutaan joka puolella. Meille ammattiliittoon on tullut runsaasti yhteydenottoja firmoilta, jotka valmistavat erilaisia suojaimia Suomessa, kuten maskeja, visiirejä ja suojatakkeja. Olemme ohjanneet niitä olemaan yhteydessä suoraan terveydenhuollon toimintayksiköiden vastuuhenkilöihin, jotka vastaavat hankinnoista. Edustajat ovat saaneet vastaukseksi, ettei suojaimille ole tarvetta tai että byrokratia estää hankinnan.
Ei kaikilla työpaikoilla olekaan pulaa. Mutta jos pulaa on, voiko byrokratia estää oston tällaisessa tilanteessa? Vaikea uskoa.
Byrokratiaan vetoaminen tuntuu kummalliselta. Oli naps ja kops, kun saatiin valmiuslaki Suomen maahan. Sen myötä hoitohenkilöstö voidaan määrätä töihin, siirtää sen vuosilomat, määrätä vuosilomilta töihin, määrätä ylitöihin ja irtisanomisaikaa voidaan pidentää. Mutta että byrokratia estäisi kunnollisten suojamien hankkimisen?
Henkilönsuojaimilla tarkoitetaan työntekijän käyttämiä välineitä ja varusteita, jotka suojaavat heitä tapaturmilta ja sairastumisen vaaralta työssä. Suojavaate on henkilönsuojain, joka estää tartuntoja potilaasta työntekijään tai työntekijästä potilaaseen. Suojavaatteet kuuluvat henkilösuojaindirektiivin piiriin. Normaalitilanteessa suojaimilta vaaditaan tietyt laatuvaatimukset ja näin ne saavat CE-merkinnän. Suojainpulan vuoksi STM linjasi, että suojaimia saa myydä ilman CE-merkintää, mutta niiden on kuitenkin täytettävä EU:n suojainasetuksen terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Suojainten on siis oltava turvalliset käyttää ja suojattava tarkoitetulla tavalla.
STM on ohjeistanut mm. ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköitä, että henkilökunnan on käytettävä joko kirurgista nenä-suusuojainta. Jos niitä ei ole, henkilökunta voi käyttää pestävää tai kertakäyttöistä kankaista suojainta. Ministeriö siis laski suojaimien laatutasoa. Ohje on johtanut siihen, että hoitohenkilöstö käyttää mitä kummallisimpia viritelmiä, aina epäsopivista kangasmaskeista roskasäkkeihin.
Kirurgisten nenä-suusuojien ensisijaisuus on unohtunut, ja jotkin työnantajat ovat siirtyneet kangasmaskien käyttöön. Kirurgiset nenä-suusuojat on jemmattu pahan päivän varalle. Ja se päivähän tulee ennemmin kuin arvataankaan, jos käytetään maskeja, joilla ei ole suojaustehoa.
Jää nähtäväksi, millaisia parannusehdotuksia tulee hankintaprosesseihin, ohjeistusten laatimiseen, eri viranomaisten toimintaan, eri tahojen työnjakoon tai työsuojelun yhteistoimintaan. Toivottavasti jotain nykyistä parempaa. Mielenkiintoista on myös se, miten paljon suojaimista pestään vielä jälkipyykkiä.
Työympäristöasiantuntijaa suututtaa, että moni asia on saatu poikkeusolojen aikana salamannopeasti kuntoon, mutta suojainten kanssa kipuillaan. Miksi tarjonta ja tarve eivät kohtaa?