kuva: iStock

Hyvin menee, mutta menköön

Talousennustajat ovat julkaisseet käsityksensä tulevasta talouskehityksestä. Yksimielisyys vallitsee siitä, että talous kasvaa kohisten kesästä lähtien.

Arviot kohinan suuruudesta ja kestosta vaihtelevat. Koronan ja koronarajoitusten purkautuminen on hyvin todennäköistä ja samalla hyvän talouskehityksen tukkeena ollut tulppa irtoaa. Talous kuohuu kuin jääpeitteestä vapautunut koski.

Talous kasvaa, työllisyys kohenee, julkisen sektorin verotulot kasvavat ja menot pienentyvät. Työnantajien – niin yksityisten kuin julkistenkin – palkanmaksukyky kohenee merkittävästi. Sillä tuskin on vaikutusta työnantajien palkanmaksuhaluun.

Myös kuntien taloustilanne tulee tänä vuonna ja erityisesti ensi vuonna olemaan poikkeuksellisen hyvä. Viime vuosi oli kuntien taloudessa ennätyksellisen hyvä, koska valtio auttoi runsaskätisesti korona runtelemia kuntia. Siinä ei ole mitään moitittavaa. Minne tämä lottovoitto käytettiin ei mennyt ihan nappiin. 

Ensi vuonna valtion tuet loppuvat ja palataan ”normaaliin”. Ensin auttoi valtio ja jatkossa auttaa hyvä suhdannetilanne. Ei ole täysin mahdotonta, että kunnat tekevät vuonna 2022 taas ennätystuloksen hyvien suhdanteiden avittamana.

Koronan aikaansaamat muutokset taloudessa ovat ainutkertaisia. Ennustaminen on poikkeuksellisen hankalaa, mutta etumerkistä ei ole epäselvyyttä: iso plussa.

Vaikka aurinko taloustaivaalla porottaa, on tummia pilviä taivaanrannassa. Talouden lämpeneminen voi äityä kuumenemiseksi. Sen näkyvin haitta palkansaajalle on kiihtynyt hintojen nousu, joka ahmaisee ison osan palkankorotusten ostovoimasta.

Hintojen nousuvauhdin kiihtyminen puolestaan saa ennen pitkään korot nousuun. Tämä puolestaan kaventaa leipää asuntovelallisilla. Onneksi näyttää hyvin todennäköiseltä, että hintojen nousu jää maltilliseksi ja lyhytaikaiseksi. Paniikkiin ei ole perusteita, mutta hereillä on oltava.

Viime vuonna inflaatio oli niukin naukin yli nollan. Ensi vuonna se on lähellä kahta prosenttia, joten on selvää, että palkankorotustavoitteita tulee jonkin verran hilata ylöspäin lähivuosien tasosta, jotta palkkojen myönteinen ostovoimakehitys voidaan turvata.

Myös inflaatioepävarmuus kasvaa. Vuoden 2022 hintojen nousuvauhti voi olla yksi tai kolme prosenttia. Kun sopimusratkaisujen taso on viime vuosina ollut alle kahden prosentin, on selvää, että oikeudenmukaisen ja kansantalouden kannalta oikeantasoisen ratkaisun aikaansaaminen on hankalampaa kuin vuosiin.

Suurempaan inflaatioriskiin on takavuosina varauduttu indeksiehdoilla ja erilaisilla sopimuskauden keskelle sijoitetuilla tarkistus- ja kurkistusmääräyksillä. Indeksiehdot ovat menneen talven lumia. Myös erilaiset tarkistusajankohdat ovat hankalia toteuttaa. Sopimuskauden pituudella voidaan myös riskiin varautua. Loogista olisi, että syksyllä alkavissa liittoneuvotteluissa sopimukset olisivat kestoltaan jonkin verran lyhenemässä.