Kun vuosi 2021 on lähes puolessa, saamme tietää edellisen vuoden kuntien talousfaktaa. Hyvähän se on tietää edes jälkikäteen. Yhtä kaikki: kuntien talouden tulos oli vuonna 2020 erinomainen. Toki tästä on ollut viitteitä jo aiemminkin, mutta nyt on ruodittu kuntien tilinpäätökset.
Eipä hyvässäkään taloustilanteessa terveydenhuollon alipalkatuille ammattilaisille liiennyt murusiakaan. Johtopäätös: ilmeisten palkkauksellisten epäkohtien korjaaminen ei jumiudu maksukyvyttömyyden vuoksi, vaan syy on maksuhaluttomuudessa. Ongelman ydin ei ole kuntien tilinpäätöksissä, vaan päättäjien korvien välissä.
Poliitikot ovat kunnallisvaalikeskusteluissa – aivan oikein – nostaneet esille valtion runsaat koronakorvaukset kunnille selityksenä hyvälle taloudelle. Virheen suurin syy oli ennusteiden epävarmuudessa. Kukaan ei alkusyksystä 2020 pystynyt arvioimaan pandemian aiheuttaman talousiskun vakavuutta. Kovin äänekäs arvostelu ennustevirheestä on jälkiviisautta, jossa aina on astian maku. Keskustelussa on tähdennetty avustusten kertaluonteisuutta. Nämä tarinat ovat suurin piirtein kohdallaan, mutta ei koko totuus.
Tuoreessa Tilastokeskuksen yhteenvedossa kuntataloudesta huomio kiinnittyy kuntien verotulojen hämmentävän myönteiseen kehitykseen. Koronapandemia notkautti kansantalouden luvunlaskuun: talous supistui lähes 3 %, mutta kuntien tuloveron tuotto lisääntyi kriisivuonna 5,1 %. Osa selityksestä löytyy vertailuvuoden 2019 tietyistä kummallisuuksista kuten tulorekisterin käyttöönotosta. Kunnat eivät käytännöllisesti katsoen nostaneet lainkaan veroäyrejään, selitystä ei löydy sieltä.
Se, että taloudellisen lamankin oloissa verotulot kasvavat on ymmärrettävää, koska kunnan verojärjestelmä rouhaisee oman osuutensa hyvin pienistäkin tuloista kuten työttömyyskorvauksista. Valtion verokarhun käpälä ei näihin tuloihin yllä. Näin ollen taloudelliset vaihtelut heijastuvat melko vaimentuneina kuntien talouteen. Kaikista luonnollisista selityksistä huolimatta kuntien verotulojen kasvu on hämmentävä.
Myös kuntien menot yllättivät vuonna 2020 – vähäisellä kasvulla. Henkilöstömenot kasvoivat vuonna 2020 vain 0,7 %. Olisi voinut olettaa, että korona olisi aiheuttanut terveyshoidon eturintamassa merkittävästi kasvavia kuluja, mutta ei. Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate nousi yli 4 miljardin euron ja yli tuplaantui edellisvuodesta. Huikeaa. Jatkossa ei tällaisia huippulukuja tulla näkemään, mutta koronan jälkeinen talousbuumi varmistaa sen, ettei kuntatalous rapakuntoonkaan mene.
Tehyläisten näkökulmasta katse alkaa kääntyä hyvinvointialueiden talouteen. Vuoden 2023 alusta palkanmaksajaksi muuttuvat uudet yksiköt. Näiden taloudesta on kovin aikaista sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään. Alustavissa laskelmissa näyttää siltä, ettei mitään perustavanlaatuista ongelmaa palkanmaksussa ole vuoden 2022 jälkeenkään.
Karkeasti ottaen tilanne on se, että työmarkkinajärjestöt ratkaisevat oikeudenmukaisen palkkaratkaisun ja työnantaja huolehtii palkanmaksusta.
Kuntatalouskeskustelussa ovat puurot ja vellit olleet aika ajoin sekaisin.