Nykyisessä työssäni somemanagerina mietin sanoja ammatikseni. Pohdin joka päivä, miten nostamme asioita esiin, millaisia keskusteluja ruokimme ja mitä jää rivien väliin.
Somessa viha ja rasismi näkyvät usein suoraan ja rumasti. Työpaikoilla rasismi on usein vaikeammin tunnistettavaa: ammattitaidon kyseenalaistamista, ulkopuolelle jättämistä, oletuksia ja huumoriksi naamioituja kommentteja. Siksi se on niin salakavalaa ja se syö ihmistä vähitellen.
Kun luen Tehy-lehden juttua sairaanhoitajan silmin, asia tuntuu vielä henkilökohtaisemmalta. Hoitotyön ydin on luottamus. Potilaan on voitava luottaa hoitajaan, se on selvä. Mutta vähintään yhtä tärkeää on se, että hoitaja voi luottaa siihen, että työyhteisö on turvasatama, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa väheksytyksi nimen, kielen tai vaikkapa ihonvärin takia.
Rasismi sote-alalla ei ole mikään mielipideasia. Se rikkoo työyhteisöjä ja haavoittaa hoitotyön ammattilaisia.
Näin rasismin vastaisella viikolla haluan muistuttaa meitä kaikkia vastuusta. Työnantajalla on vastuu. Työyhteisöllä on vastuu. Sinulla, minulla, jokaisella meistä on vastuu. Meillä on velvollisuus puuttua rasismiin, ei huomenna tai sitten kun joku muu ottaa asian puheeksi, vaan juuri sillä hetkellä, kun sitä tapahtuu. Hiljaisuus ei ole neutraalia, se on rasismin hyväksyntää.
Rasismin vastustaminen ei vaadi hienoja korulauseita. Se vaatii selkärankaa. Se on valinta, jonka teemme joka päivä kahvihuoneessa, raportilla, potilashuoneessa, somessa. Pidetään yhdessä huolta siitä, että tehyläisten työpaikat ovat turvallisia, ihan jokaiselle.
Kirjoittaja on Tehyn somemanageri ja sairaanhoitaja.
Rasisminvastaista viikkoa vietetään 16.–22.3.2026. Tänä vuonna kampanjan teemana on turvallisuus. Puuttumalla rasismiin voit luoda kaikille turvallisempia yhteisöjä. Turvallisempi koulu. Turvallisempi työpaikka. Turvallisempi yhteisö.
