Sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelumaksut rahoitettava suoraan valtion pussista

Ammattikorkeakoulu maksaa jokaisen sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelun yhteydessä harjoittelupaikalle harjoittelumaksua siitä hyvästä, että harjoittelupaikassa varataan opiskelijan ohjaamiseen resursseja. Järjestelmä on kohtuuton ja kallis ammattikorkeakouluille.

Kuvateksti
kuva: iStock

Sairaanhoitaja-lehdessä 05/21 Mari Schildt kirjoittaa sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Paula Risikon vaativan sosiaali- ja terveysalan opiskeluun kuuluvien pakollisten harjoittelujen rahoittamista suoraan eikä ammattikorkeakoulujen kautta. Olen Risikon kanssa samoilla linjoilla.

Kuten sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan harjoittelumaksut vähentävät muuhun opetukseen käytettäviä resursseja. Rahat menevät valtion pussista, mutta ne otetaan ammattikorkeakouluopetukseen tarkoitetuista varoista, kun rahat kiertävät koulun kautta.

Käytäntö laittaa ammattiryhmät eri asemaan, nimittäin esimerkiksi lääkäriopiskelijoiden harjoittelu korvataan erityisvaltionosuuksin. Laurean ammattikorkeakouluyksikön johtaja Salla Seppänen kuvailee, että harjoitteluohjausmaksut heidän koulussaan nousevat jopa puoleen miljoonaan euroon vuodessa. “Kyllä sillä rahalla aika monta opettajaa saisi palkattua”, hän toteaa Schildtin haastattelussa.

Turha byrokratia tarkoittaa sitä, että sama raha kiertää ylimääräisen askeleen kautta. Risikko ja sivistysvaliokunta tarkoittavat lausunnossaan, että järjestelmää pitäisi uusia osana sote-uudistuksen jatkovalmistelua. Nykyinen sote-esitys ei ota tähän vielä kantaa.

Myös ValOpe (Valtakunnallinen opiskelijaohjauksen kehittämisverkosto) on ottanut asiaan kantaa ja toteaa, että terveysalan opiskelijoiden harjoittelukorvauskäytännöt tulisi yhtenäistää lääkärikoulutuksen käytäntöjen kanssa, eli käytännössä erityisvaltionosuuksin.

Miksi yksittäistä hoitsua kiinnostaa, miten opinnot rahoitetaan? Siksi, että ratkaisu vaikuttaa suoraan minun ja tulevien kollegoiden ammattitaitoon. Opetukseen tarkoitettujen varojen käyttö harjoittelumaksuihin tarkoittaa vähemmän resursseja opetukseen.

Harjoittelun ohjauskuluihin tulee varata resursseja, sillä kuten Risikko sanoo, ei voi myöskään lisätä jo ylikuormittuneelle sote-järjestelmälle velvoitteita toteuttaa harjoittelunohjausta ilman lisäresurssien mahdollistamista. Ilman lisäresursseja ei opiskelijoita voi ohjata tehokkaasti.

Harjoittelumaksuillakin tilanne ei ole helppo: Elämme globaalia pandemiaa ja monet erityisjärjestelyt tarkoittavat sitä, että on jatkuva alimiehitys eikä henkilökuntaa yksinkertaisesti riitä ohjaamaan opiskelijoita. Samalla elämme väestön vanhenemisen kulta-aikaa ja moni hyvä ohjaaja lähteekin eläkkeelle. Moni lähtee alalta myös siksi, ettei jaksa sen huonoja työehtoja. Näin teki oma ohjaajani yhdessä harjoittelussa.

Ilman tehokasta opiskelijoiden ohjaamista, jokaisen sote-palveluja tarvitsevan (eli käytännössä jokaisen) ihmisen hoito kärsii. Minä, kuten opiskelukaverini, haluamme toteuttaa hyvää ja laadukasta hoitoa. Minä, kuten kaikki kanssaihmisetkin, haluamme itse hyvää hoitoa. Meidän koulutukseemme tulee panostaa.

Me kannamme tätä kansakuntaa mikrokuitupaitaan pukeutuneilla hartioillamme.