Nollasopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jolla työnantaja sitoutuu tarjoamaan työntekijälle työtä vaihdellen nollasta tunnista kokoaikaiseen. Perinteisestihän työtä on tarjottu joko sovitulla osa-aikaisella tuntimäärällä tai kokoaikaisena. Nollasopimuksilla työnantajat siirtävät työntekijälle yrittäjäriskiä. Työtä voidaan tarjota juuri sen verran kuin sitä kulloinkin on. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla nollasopimusten käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Työntekijöiden edunvalvonnan ja reilun työelämän kannalta nollasopimuksiin sisältyy paljon epäkohtia.
Nollasopimusten keskeisin ongelma on, että työntekijällä ei ole takuuta tulevista ansioistaan. Työntekijä elää jatkuvassa epävarmuudessa siitä, että tarjoaako työnantaja työtä ja jos tarjoaa niin riittääkö palkka elinkustannuksiin.
Toiseksikin nollasopimuslaisilla ei ole työsuhdeturvaa. Edunvalvonnassa tuttuja ovat tapaukset, joissa nollasopimuslainen on puuttunut esimerkiksi mitoitusongelmiin tai ylityömääräysten kiertämiseen. Tämän jälkeen työnantaja ei ole enää tarjonnut työtä tai on vähentänyt tarjottavan työn määrää. Työsopimuksen mukaanhan työtä voi tarjota vaikkapa vain nolla tuntia. Nollasopimuslaisten kannattaa kuitenkin muistaa, että työnantajalla on velvollisuus tarjota osa-aikaiselle työntekijälle lisätyötä. Työsopimuslaissa säädetty lisätyöntarjoamisvelvoite koskee myös nollasopimuksia.
Nollasopimuslaisten ongelmat heijastuvat myös mm. sairausajan palkkaan. Kun nollasopimuslainen sairastuu, ei työtä enää tarjota. Työntekijä tippuu työehtosopimuksessa sovitun sairasajan palkanmaksun ulkopuolelle. Jälleen työntekijän toimeentulo on vaarassa.
Yleisesti ottaen nollasopimusten käyttö on yhteiskunnallinen epäkohta. Haluammeko me veronmaksajat, että perusvalveluja tuotetaan epäreiluin työsuhteen ehdoin. Onko reilua, että yritykset tuottavat voittoa, jonka hintana on työntekijöiden työsuhteiden ehdot. Yksityisellä sektorilla, erityisesti yksityisellä sosiaalipalvelualalla nollasopimukset ja niiden mukana tuomat edunvalvontaongelmat lisääntyvät.
Työlainsäädännön tarkoitus on suojata työntekijää. Kysymys on heikomman osapuolen suojasta. On valitettavaa, että meillä on kasvava joukko työntekijöitä, joiden ainoana vaihtoehtona on hyväksyä tarjottu nollasopimus. Tosiasiassa nämä nollasopimuslaiset työskentelevät kuitenkin kokoaikaisesti tai lähes kokoaikaisesti.
Suomen lainsäädäntö ei turvaa nollasopimuslaisten asemaa. Kansalaisaloite nollasopimusten käytön kieltämisestä kaatui keväällä. Mikäli lainsäätäjä ei saa asiaa korjattua, paine siirtyy työehtosopimusneuvotteluihin. Yhteisenä etuna on, että Suomessa noudatetaan kaikille reiluja työelämän pelisääntöjä. Tällä hetkellä nollasopimuslaiset ovat reilun kaupan ulkopuolella.