Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotus koulutussopimuksen käyttöönotosta ammatillisessa koulutuksessa on juuri julkaistu. Se on osa ammatillisen koulutuksen uudistusta, jonka tavoitteena on edistää työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja tutkinnon suorittamista käytännönläheisesti, mahdollistamalla opiskelijoiden joustavat polut työpaikoilla.
Koulutussopimuksella ei tarkoiteta oppisopimusta, vaan sen on tarkoitus toimia uutena ammatillisen koulutuksen toteutusmuotona oppisopimuskoulutuksen rinnalla. Oppimisen on tarkoitus tapahtua konkreettisesti ja pääsääntöisesti työpaikalla tai työpaikoilla. Opiskelija, työpaikka ja oppilaitos tekevät keskinäisen koulutussopimuksen tutkinnonosittain. Vaikka oppiminen siirretään työpaikoille, ei koulutussopimus ole työsopimus. Koulutuksen järjestäjällä olisi edelleen vastuu varmistaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen laatu ja vastata osaamisen arvioinnista sekä tutkintojen myöntämisestä.
Selvityksen pohjalta herää useita kysymyksiä, jotka tulee perin pohjin selvittää ja arvioida ennen kuin koulutussopimus voidaan ottaa käyttöön vuoden 2018 alusta.
Mikäli oppiminen tapahtuu pääsääntöisesti työpaikalla, niin yhdistyvätkö teoriaopinnot myös osaksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Miten ammattitaitoa edellyttävä tietoaines silloin varmistetaan työpaikalla?
Jos opiskelija opiskelee käytännössä työpaikalla, niin miten varmistetaan oppilaitokselle kuuluvat vastuut opiskelijan ohjauksen ja oppimisen arvioinnin osalta?
Miten työelämän ohjaajien ohjausosaamista edelleen kehitetään ja resurssit tähän varmistetaan?
Jos nuoret siirtyvät pääsääntöisesti oppimaan työpaikoille, niin miten varmistetaan ja turvataan ammatilliseen peruskoulutukseen kuuluvat kasvatukselliset tehtävät tai opetussuunnitelman mukaiset muut oppimistavoitteet?
Siirtyykö oppimisen ohjaus konkreettisesti työpaikkojen edustajille? Mikäli siirtyy, tulee koulutuskorvauksilla tai muilla vastaavilla menettelyillä turvata ohjaukseen kuuluvat taloudelliset resurssit.
Voiko työnantaja suorittaa koulutussopimuksella opiskelijalle erityisiä korvauksia, kuten ateria- matkakulu- tai muita rahallisia korvauksia ilman, että syntyy työsuhde?
Työpaikalla tapahtuvan oppimisen perinteet ovat sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa ja ammattikorkeakoulutuksessa varsin pitkät. Olemme luoneet hyviä käytäntöjä työssä oppimiseen (toinen aste) ja työelämän harjoittelujaksoihin (AMK). Opiskelijapalautteen perusteella ammatissa tarvittavia taitoja opitaan juuri työssä. Kuitenkaan työpaikkojen seinät eivät tahdo enää antaa myöten, mikäli opiskelijamäärät koulutussopimuksen myötä edelleen lisääntyvät.
Miksi emme kehitä työssä oppimista itsessään ilman uutta ja vaikeasti toteutettavaa koulutussopimusta?