Kuva: Liisa Takala

Imetysvapaalla tasa-arvon kärkimaaksi

Suomi on maa, jossa on luotu tälle vaalikaudelle maailman edistyksellisin hallitusohjelma. Sana tasa-arvo mainitaan siinä ainakin 75 kertaa. Joulukuusta lähtien meillä on ollut vallassa maailman naisvaltaisin hallitus, jonka tavoitteena on nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Hallitus aikoo kunnianhimoisesti parantaa tasa-arvoa yhteiskunnan eri osa-alueilla. Erityinen huomio on työelämän ja perheiden tasa-arvon parantamisessa.

Yksi keinoista on valmisteilla oleva perhevapaauudistus. Hallituksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat ja sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Uudistus toteutetaan niin, että vanhemmilla on yhtä paljon kiintiöityjä kuukausia.

Kauniita sanoja ja hyviä päämääriä. Ylevää, etten sanoisi. Totuus on kuitenkin se, että tasa-arvoa ei saavuteta, jos tasapuolisesti kiintiöityjä kuukausia ei ole käytännössä mahdollista käyttää.

Käytännön käsijarruja on kaksin kappalein. Ensinnäkin: jos perheen vanhempien palkkaerot ovat suuret, ei perhe käytännössä voi vapaasti valita tasa-arvoista mallia, vaikka haluaisikin. Jääkaappi pitää täyttää myös perhevapaan aikana. Samoin maksaa vuokrat, huoltaa auto, ladata bussilippu, hoitaa vakuutusmaksut ja joskus ostaa jopa vaatteita. Naisen euron ollessa 84 senttiä, ihan ilman lukion pitkän matematiikan kurssejakin on helppo päätellä, miten homma käytännössä jakautuu ennen kuin naisten euro saadaan kokonaiseksi.  

Toisekseen: jos lapsen äiti imettää, perhe ei käytännössä voi vapaasti valita tasa-arvoista mallia, vaikka haluaisikin. Lapsen pitää saada ravintoa, ja äidin pitää saada rinnat tyhjiksi myös työpäivän aikana. Me elämme sellaisessa tasa-arvon mallimaassa, jossa voimassa oleva lainsäädäntömme ei turvaa työntekijän oikeutta imetystaukoihin, vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on linjannut, että Suomesta halutaan imetyksen kansainvälinen kärkimaa.

Molemmat esteet ovat ylitettävissä, jos Suomen hallitus oikeasti haluaa Suomesta tasa-arvon ja imetyksen kärkimaan. Palkkatasa-arvoa voidaan edistää Tehyn ja SuPerin esittämällä tasa-arvo-ohjelmalla ja imetysvapaasta voidaan säätää lailla.

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on jo yli sata vuotta sitten laatinut ensimmäisen äitiyssuojelua koskevan yleissopimuksen. Sopimukseen sisältyi määräyksiä äitiyslomasta, rahallisista etuuksista, terveydenhuollosta, oikeudesta työhön ja imetystauoista työaikana. Sopimus ei ole jäänyt ajan hampaisiin, sillä sitä on uudistettu useaan otteeseen - viimeksi vuonna 2000.

ILOn äitiyssuojelusopimus takaa naiselle oikeuden yhteen tai useampaan päivittäiseen imetystaukoon tai päivittäiseen työajan lyhennykseen lapsen imetystä varten. Imetystauot ja työajan lyhennys lasketaan työajaksi ja niistä maksetaan palkkaa.

Suomen lainsäädännössä ei ole määräyksiä imetystauoista eikä Suomi ole ratifioinut ILOn äitiyssuojelusopimusta. Meillä on ollut tapana ajatella, että suomalaiset perhevapaaoikeudet ovat niin hyviä, ettei meillä ole ollut tarvetta säätää äidin oikeudesta imetystaukoihin.  Ajattelumalli on täysin last season ja sitä on nyt syytä uudistaa. 

Jos hallitus oikeasti haluaa vanhempien jakavan perhevapaat tasaisesti, sen pitää huomioida lapsen ravinnonsaanti myös äidin työhön paluun jälkeen. Imetyksen tuki ry muistuttaa kannanotossaan 6.2.2020, että perhevapaamalli, josta päästiin sopuun, ei ole linjassa Kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman 2018-2022 ja imetyssuositusten kanssa. En voi olla ajattelematta, kuinka ihmeessä Suomen neidon oikea käsi ei tiedä mitä vasen puuhaa?

Työelämän panos imettävien äitien työhönpaluuseen on mahdollistaa imetystauot ja -tilat imetystä tai maidon pumppaamista varten sekä tilat maidon säilytykselle. Palkallisista imetystauoista ja työajan lyhennyksistä pitää säätää lailla perhevapaauudistuksen yhteydessä. Jos näin ei tehdä, perhevapaauudistus jää ainoastaan kauniiksi sanoiksi ja mahdollisuudeksi, jota tosielämässä ei voitukaan käyttää. 

Hyvää naistenpäivää! Ruusujen sijaan lakimuutos, kiitos!