kuva: iStock

Varhaiskasvatuksen täydennyskoulutus vaatii kehittämistä

Laadukas varhaiskasvatus edellyttää ammattilaisten erityisosaamista. Jatkuvasti lisääntyvä ja muuttuva tieto edellyttää jatkuvaa oppimista ja sitä tukevaa laadukasta täydennyskoulutusta, johon kaikilla varhaiskasvatuksen ammattilaisilla tulee olla oikeus osallistua säännöllisin väliajoin.

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumi on laatinut ehdotuksen  varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelmaksi vuosille 2021–2030.

Kukaan tuskin kiistää täydennyskoulutuksen merkitystä. Siitä huolimatta on varhaiskasvatuksessa toimivien täydennyskoulutus hyvin vaihtelevaa, vaihtelevasti organisoitua ja usein myös puutteellista. Tarjonta, saatavuus, laadun varmistus, osallistumisen mahdollisuudet ja uuden opitun jalkauttaminen omaan työhön koetaan haasteelliseksi. Varhaiskasvatuslaki kuitenkin velvoittaa varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan huolehtimaan siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstö osallistuu riittävästi ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään täydennyskoulutukseen.

Täydennyskoulutuksen tulee olla suunnitelmallista sekä työyhteisöissä että yksilötasolla. Suunnittelussa tulee huomioida tiimityöskentely ja yhteisen osaamisen kehittäminen.

Opetusmenetelmiä on kehitettävä siten, että ne mahdollistavat osallistumisen ja tukevat osaamisen kehittymistä. On myös pohdittava yksilö- ja tiimikohtaisen koulutuksen etuja. Soveltuvia menetelmiä voivat olla esimerkiksi vertaismentorointi, tiimioppiminen, työpaikalla tapahtuva oppiminen sekä verkko-opinnot ja muut digitaaliset ratkaisut. Tarpeen on kehittää henkilöstön digivalmiuksia. Mutta sekään ei riitä, jos työpaikoilla ei ole käytettävissä riittävää määrää välineitä ja aikaresurssia erilaisten sähköisten materiaalien ja järjestelmien hyödyntämiseen.

Edellä mainituilla toimilla ei kuitenkaan ole merkitystä, jos täydennyskoulutusta suunniteltaessa ei mahdollisteta kaikkien ammattiryhmien tasapuolista koulutukseen pääsyä. Tällä hetkellä täydennyskoulutuspäivät jakautuivat epätasaisesti eri ammattiryhmien kesken.  Esimerkiksi lastenhoitajat osallistuivat vähemmän täydennyskoulutukseen kuin muu varhaiskasvatuksen henkilöstö.

Jatkossa tuleekin taata kaikkien varhaiskasvatuksen ammattilaisten mahdollisuus osallistua koulutuksiin ja riittävien henkilöstöresurssien varmistaminen koulutuksiin osallistumisen ajaksi. Lainmukaisen henkilöstömitoituksen toteutuminen on varmistettava myös työntekijän osallistuessa täydennyskoulutukseen riippumatta koulutuksen pituudesta ja paikasta. Myös työpaikalla omassa lapsiryhmässä tapahtuvassa koulutuksessa on huomioitava sijaisjärjestelyt siten, että koulutukseen osallistujilla on mahdollisuus työstää oppimaansa lapsiryhmän ulkopuolella.

Yksi tapa vahvistaa alan veto- ja pitovoimaa on koulutusten ja työympäristöjen laatua ja yhteistyötä kehittämällä.

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumi työskenteli vuosina 2019–2020. Kirjoittaja on ollut foorumin täydennyskoulutus- ja osaamisprofiilijaostojen jäsen.

Lisää aiheesta Tehy-lehden uutisessa.