kuva: Olli Häkämies

Turvavälit päiväkotien haasteena

Lapset ovat spontaaneja, juoksevat ympäriinsä, kiehnäävät toistensa kyljessä, supsuttavat asioita korvaan, painivat, leikkivät kampaajaa, halaavat. Lapset muistavat turvavälin hetken, mutta muiden asioiden vallatessa mielen se unohtuu.  

Kontakteja pystytään vähentämään sellaisilla tavoilla, joiden soisi olevan normaalia toimintaa. Ryhmiä ei sekoiteta eikä yhdistetä - se vähentää kontakteja huomattavasti. Toinen asia, jolla on ratkaiseva merkitys, on se, että henkilöstö toimii saman lapsiryhmän kanssa. Luovuutta tarvitaan edelleen toiminnan rytmittämiseen ja porrastamiseen sekä ulkoilun lisäämiseen.   

Valtakunnallinen ohjeistus lähtee siitä, että muiden kuin lasten ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan oleskelua päiväkodin alueella tulee välttää.  

Ohjeistus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi lapsen tarvitsemaa kuntoutusta, terapiaa tai muuta lapsen tarvitsemaa tukea voitaisi toteuttaa varhaiskasvatuksen tiloissa.  

Vanhempien tuodessa ja hakiessa lasta päiväkodista on hyvin erilaisia käytäntöjä ja mahdollisuuksia.  Päiväkodeissa, joissa henkilökunnalla on mahdollisuus ottaa lapsi vastaan jo ulko-ovella ei ole ongelmaa. Vanhempien ei tarvitse tulla sisään ja asiat hoituvat ovensuussa.  

Hankalampi tilanne on päiväkodeissa, joissa toimitaan eri kerroksissa ja vanhemmat ovat normaalioloissa saattaneet lapsen omaan ryhmään kulkien päiväkodin sisällä. Jos työntekijä on yksin ryhmässä ei lapsiryhmää voi jättää ja toisaalta vanhempi ei voi jättää lasta ulko-ovelle oman onnensa nojaan. Miten tällöin toimitaan? Päiväkodeissa tulee olla selkeät ohjeet ja toimintatavat, joilla minimoidaan ulkopuolisten kulkeminen päiväkodissa.  

Aikuisten kesken on turvaväleistä huolehdittava. Henkilökunnan kokoontumisia pitää välttää ja henkilökunnan kokouksia järjestetään ensisijaisesti etäyhteyden avulla.  

Turvaväleistä huolimatta on huolehdittava, että lapsi saa tarvitsemansa läheisyyden, turvan ja vuorovaikutuksen.