kuva: iStock

Tietävätkö tulevat kuntapäättäjät mikä on lapsen etu?

Lapsen etu on se, että varhaiskasvatus on suunnitelmallista, tavoitteellista ja turvallista. Lapsen etu on ryhmä, jossa ei ole liikaa lapsia ja jossa on riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Lapsen etu on myös se, että jokainen lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi ja jokaiselle on riittävästi aikaa, hoitoa ja huolenpitoa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan vuonna 1991.  Se luettelee lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. 3. artiklan mukaan: lasta koskevissa päätöksissä on ensisijaisesti aina harkittava lapsen etu.

Myös varhaiskasvatuslaissa todetaan, että päivähoitoa suunniteltaessa ja järjestettäessä on huomioitava lapsen etu.

Hallituksen LAPE- kärkihankkeen (Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma) yhtenä tavoitteena on mallintaa ja ottaa käyttöön päätöksien lapsivaikutusten arviointi. Tästä tulisi väline lapsen edun selvittämiseen päätöksenteon perustaksi.  Vaikutukset voivat olla välittömiä, välillisiä, myönteisiä, kielteisiä jne. Lapsivaikutusten arvioinnissa selvitetään ja otetaan huomioon lasten oma näkökulma aikuisten näkökulman lisäksi. Lapsivaikutusten arviointi otetaan jatkossa säännönmukaiseksi osaksi valmistelu- ja päätöksentekoprosesseja. 

Päätöksen vaikutukset lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen on tunnistettava ennen kuin tehdään lasta, lapsiryhmää tai laajemmin lapsia koskevia päätöksiä.

Vaikutuksen arviointi pitää tehdä niin suurissa kaavoitus ratkaisussa kuin pienissä arjen tilanteissa kuten otetaanko päiväkotiryhmään sijainen vai ei. Jatkuva alimiehitys ja liian suuret ryhmät ovat niitä asioita missä vaikutukset lapsiin tulee harkita vakavasti. Lastenhoitajat tuovat jatkuvasti esille tilanteita, joissa ennakolta tiedossa oleviin poissaoloihin ei oteta sijaisia, äkillisistä poissaoloista puhumattakaan. Nämä tilanteet kuormittavat niin lapsia kuin aikuisia. Ne heikentävät varhaiskasvatuksen laatua ja turvallisuutta. Kenen on vastuu? Ei ainakaan lasten eikä lastenhoitajien.

Terveyden ja hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja kunnan peruspalveluissa kuten varhaiskasvatuksessa. Kuntapäättäjiä valitessa tulee lasten ääni olla kuuluvilla. Onko meillä varaa tehdä sellaisia ratkaisuja, joilla nyt säästetään muutama euro ja tulevaisuudessa seurauksista maksetaan moninkertainen määrä?