Lisätietoja Tehy.fi/avainsanat. Tässä blogissa käsitellään resursseja.
Varhaiskasvatuksen toteuttamisen reunaehtoina toimivat mm. varhaiskasvatuslaki ja lasten oikeuksien sopimus. Laki määrittää, kuinka monta lasta yhden kasvattajan vastuulla voi olla ja minkä kokoinen ryhmä saa olla. Palvelun tuottajan ei tarvitse siis itse miettiä henkilöstömääriä, jotka eivät valitettavan usein kuitenkaan toteudu. Lasten oikeuksien sopimus määrittää puolestaan, että kaiken päätöksenteon punaisena lankana on oltava ensisijaisesti lapsen etu.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisille on soten myötä tullut yksi huoli lisää: riittävätkö kuntien resurssit laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen, kun suuri osa budjetista siirtyy sosiaali- ja terveyspalveluiden mukana kunnista pois. Kaiken sote-vellomisen keskellä on tavoite oltava kirkkaana, että riittävä ja koulutettu henkilöstö mahdollistaa laadukkaan ja turvallisen varhaiskasvatuksen.
Lastentarhanopettajista on jo nyt huutava pula. Uuden lain myötä vuonna 2030 tarvitaan 9 000 lastentarhanopettajia lisää. Lastenhoitajat tekevät lastentarhanopettajan töitä, ja varhaiskasvatukseen kouluttamattomat paikkaavat puolestaan lastenhoitajapulaa. Vuonna 2030 vähenee myös 9 000 lastenhoitajan vakanssia. Mitä heille tapahtuu? Miten heidän osaamisensa hyödynnetään?
Nyt onkin tehtävä töitä hartiavoimin, jotta alasta saadaan houkutteleva. Varhaiskasvatuksen tärkein resurssi ovat alalle koulutetut ammattilaiset. Ilman heitä päiväkodit muuttuvat säilöntäpaikoiksi, joista puuttuu suunnitelmallinen, tavoitteellinen toiminta. Palkkaus on yksi kysymys ja työolosuhteet toinen. Molemmissa on kyse resursseista. Ja molemmat ovat korjattavissa.