Kuva: Mikko Nikkinen

Päiväkotien sak-aika suurennuslasin alla

Työpaikoille tarvitaan selkeämmät pelisäännöt sak-ajan käyttöön. Ne lähtevät lapsen edusta ja laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisesta.

Päiväkodin johtajan, varhaiskasvatuksen opettajan ja erityisopettajan työajasta voidaan noin 13 prosenttia varata varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opetus- ja kasvatustyön suunnitteluun, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä esiopetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen. Tästä niin kutsutusta sak-ajasta on työehtosopimuksessa erityismääräys. Toimintaa suunnitellessaan opettaja ei luonnollisestikaan ole läsnä ryhmässä.

Tehyn teettämästä kyselystä käy ilmi, että sak-aika toteutuu hyvin vaihtelevalla tavalla eri päiväkodeissa ja eri paikkakunnilla. Sanomattakin on selvää, että opettajat ovat entistä enemmän ryhmistä poissa ja vastaavasti lastenhoitajat näinä aikoina entistä enemmän vastuussa lapsista ja ryhmän toiminnasta. On työpaikkoja, joissa sak-aikaa käytetään enimmäismäärä eli 5 tuntia viikossa /opettaja, oli se mahdollista tai ei. Jos ryhmässä on kaksi opettajaa, on suunnitteluun varattu aika 10 tuntia. Tämän lisäksi on varattava aikaa lasten vanhempien tapaamisiin sekä moniammatilliseen ja asiantuntijayhteistyöhön. Ryhmissä, joissa on kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja on lastenhoitaja se kasvattaja, joka on pääsääntöisesti koko päivän lasten kanssa, vastaten suurelta osin ryhmän toiminnasta ja tuntien lapset parhaiten.

Toisaalta on myös päiväkoteja, jossa ajankäyttö katsotaan tilanteen mukaan. Ryhmän ulkopuolista aikaa käytetään, jos se on toiminnan organisoinnin kannalta mahdollista.

Tuloksista käy ilmi, että sak-ajan käyttö tapahtuu pääsääntöisesti työpaikalla. Se tarkoittaa sitä, että työntekijä lasketa henkilöstömitoitukseen, vaikka hän ei lapsiryhmässä olekaan. Se puolestaan johtaa siihen, että ryhmissä on vajaa miehitys, kun sak-aikaa käytetään.

Joissakin päiväkodeissa sak-ajan käyttö on saatu toimimaan työvuorosuunnittelulla. Opettaja suunnittelee silloin, kun hänen poissaolonsa häiritsee ryhmän toimintaa ja kuormittaa muita työntekijöitä vähiten. Myös varahenkilöitä on palkattu paikkaamaan vajetta. 

22 prosenttia ilmoitti, että sak-ajalla tehty suunnittelu ei koskaan koske lastenhoitajan vetämää toimintaa. 45 prosenttia ilmoitti näin tapahtuvan joskus. Vain kolmannes vastaajista ilmoitti, että suunnittelu koskee lastenhoitajan vetämää toimintaa aina tai usein. Mitä ihmettä? Otetaan esimerkiksi lastenhoitaja, joka vastaa ryhmän musiikkikasvatuksesta. Hänelle ei ole osoitettu aikaa, jolloin toimintaa voisi suunnitella. Opettaja ei toimintaa suunnittele. Milloin lastenhoitaja suunnittelee? Lasten nukkumista valvoessa, kotona omalla ajalla vaiko hatusta vetäen ilman suunnittelua.

Eräs lastenhoitaja kuvaa työtään näin:

”Vajaalla tehdään lähes koko ajan, sijaisia ei oteta muutenkaan. Pomo siirtelee väkeä ryhmästä toiseen, mikä ei ole ollenkaan asianmukaista varsinkaan erityispäiväkodissa. Tauot jää pitämättä, kahville ei ehdi. Suhataan tilanteesta toiseen. Levottomuus jatkuvaa. Etukäteen suunnitellut asiat jäävät säätämisen jalkoihin. Olen yksin useita tunteja koska opella on lyhyempi työpaikalla oloaika.”

Lisätyllä sak-ajalla haettiin varhaiskasvatukseen laatua. Laatuvaatimus ei kuitenkaan toteudu, jos ryhmä on suuren osan päivästä vajaalla miehityksellä ja jos suunnittelu ei jalkaudu kaikkien lasten hyväksi.

Työnantajalla täytyy olla toimiva varahenkilöjärjestelmä, joka takaa henkilöstömitoituksen toteutumisen koko hoitopäivän ajan. Usein kuitenkin kuule, että päivän aikana saattaa kuusikin työntekijää pistäytyä ryhmässä auttamassa. Silloin ei toteudu lain vaatimus turvallisista ja pysyvistä ihmissuhteista eikä lasten hyvinvointi toteudu. Myös lasten havainnointi jää riittämättömäksi.

On päivänselvää, että aikaa opetus- ja kasvatustyön suunnitteluun, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä esiopetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen tarvitaan. Selvää on myös se, että nykyinen toimintamalli ei toimi monessakaan päiväkodissa. Ei voi olla niin, että lapsiryhmä toimii vajaalla henkilöstömitoituksella suuren osan päivää. Se ei ole laadukasta varhaiskasvatusta eikä lapsen edun mukaista. Se ei myöskään edistä työhyvinvointia ja työssä jaksamista.