Päiväkotien arki on varallaoloa ilman korvausta

Kuvateksti
Kuva: iStock

Kun päiväkodin työntekijä sairastuu äkillisesti, hänelle on hankittava sijainen. Se, miten asia hoidetaan, kuuluu esimiehen vastuulle. Jos sairastumisesta saadaan tieto jo edellisen työpäivän aikana, asia on helpompi järjestää. Kun tilanne selviää vasta poissaoloa edeltävänä iltana, yönä tai juuri vuoron alkaessa, asia on hankalampi. Työpaikalla on oltava selkeä toimintamalli ja vastuunjako siitä, miten asia hoidetaan. Toimintatapoja asian ratkaisemiseksi on monia ja totuus taas kerran tarua ihmeellisempää.

Valitettavan usein kuulee toimintamallista, jossa työntekijät ovat perustaneet oman WhatsApp- ryhmän. Illalla sairastunut laittaa siihen viestin ja kertoo seuraavan päivän sairauslomasta ja siitä johtuvasta sijaistarpeesta: Kuka voi mennä avaamaan päiväkodin aamulla? Kuka voi vaihtaa vuoroa?

Pitääkö työntekijöiden perustaa tällainen ryhmä? Ei. Pitääkö ryhmään kuulua? Ei. Pitääkö työntekijöiden keskenään vaihdella työvuoroja ja järjestellä sijaisia? Ei. Voiko esimies määrätä, että työntekijät järjestävät keskenään sairauslomasijaisen vapaa-ajallaan? Ei. Pitääkö vapaa-ajalla olla työnantajan käytettävissä? Ei, ellei siitä ole erikseen sovittu ja siitä maksetaan työehtosopimuksen mukainen korvaus.

Työnantajan vastuulla on toiminnan järjestely, työvuorojen laatiminen, riittävän henkilöstön takaaminen ja sitä kautta laadukkaan palvelun tuottaminen. Usein kuulee, että esimies ilmoittaa, että hänelle ei virka-ajan ulkopuolella saa ilmoittaa sairauslomista ja vastuu kaadetaan työntekijöiden niskaan. Se ei ole oikea tapa toimia. Päiväkodissa pitää olla selkeä toimintaohje, joka takaa, että kenenkään ei tarvitse vapaa-ajalla, ilman korvausta, järjestellä työvuoroja ja hankkia sijaisia. Työntekijöille on myös taattava oikeus vapaa-aikaan, ilman pelkoa siitä, että työvuoro pitää vaihtaa aina, kun puhelin pirahtaa.

Työehtosopimuksissa on palkkaelementtejä, joilla tämänkin asian voi ratkaista. Miksi ratkaista, kun asia hoituu muutenkin? Tunnollisten työntekijöiden jatkuva venyminen, työvuorojen vaihtaminen sekä omasta perhe- ja vapaa-ajasta tinkiminen, mahdollistavat sen. Ongelma kulminoituu kuitenkin johtamiseen ja siihen liittyvään vastuiden ja työtehtävien organisointiin. Laadukas johtaminen ei perustu työntekijöiden hyväksikäyttöön. On korkea aika korjata tämä vääryys.