kuva: iStock

Laittomat tilanteet yleisiä päivähoidossa

Julkisuudessa on jälleen puhuttu ylisuurista päiväkotiryhmistä, melusta ja levottomuudesta sekä henkilökunnan uupumisesta ja riittämättömyyden tunteesta. Laittomia tilanteita on päivittäin kun sijaisia ei palkata ja lain mukaisia mitoituksia ei noudateta.

Samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan varhaiskasvatuslain viimeistä vaihetta. Yksi lakiin kirjattavista asioista on tilapäinen suhdeluvusta poikkeaminen.

Vuonna 2015 voimaan tulleessa varhaiskasvatuslaissa on ryhmille kirjattu ryhmäkokokatto. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta ja yli 3-vuotiaiden ryhmässä enintään 24 lasta. Laki ei mahdollista suurempia ryhmiä.

Alle 3-vuotiaita saa olla 4 lasta kasvattajaa kohden ja yli 3-vuotiaita 7 - 8 lasta kasvattajaa kohden.  Sosiaali- ja terveysministeriö on jo vuonna 2007 täsmentänyt, että asetuksen mukaan säädetystä suhdeluvusta ei voi poiketa kuin satunnaisesti ja lyhytaikaisesti.  

Suhdeluvusta poikkeaminen ei voi olla päivittäistä eikä se voi kestää koko hoitopäivän ajan. Lapsia ei voi sijoittaa samalle paikalle, jos heillä on hoidontarvetta samoina ajankohtina.

Henkilöstömitoitusta on noudatettava myös henkilöstön sairaus- ja vuosilomien sekä muiden ennalta tiedossa olevien poissaolojen kuten koulutukseen osallistumisen vuoksi. Suhdeluvusta poikkeaminen ei näiden syiden perusteella ole asetuksen mukaan mahdollista. Yllättäviin sairauslomiin on saatava sijainen mahdollisimman pian.

On päivänselvää, että lasten turvallisuus kärsii, varhaiskasvatuksen lakisääteisiä tavoitteita ei pystytä saavuttamaan, henkilökunta uupuu ja turhautuu, lasten levottomuus lisääntyy, kun henkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän suhteessa lapsimäärään.

Vastuu henkilöstömitoituksen toteutumisesta ei ole yksittäisellä työntekijällä. Työnantajan on otettava vastuu varhaiskasvatuksen laadusta ja turvallisuudesta sekä henkilökunnan työhyvinvoinnista ja tietysti lain noudattamisesta.

Valvontaa on tehostettava ja epäkohtiin puututtava. Lasten vanhemmilla on oikeus tietää päiväkodin henkilöstön määrä ja valitettavan usein kuulee, että työnantaja kieltää kertomasta päiväkotiryhmän todellisen henkilöstötilanteen lasten vanhemmille. Tällaista kieltoa ei tarvitse noudattaa.

Valmisteilla olevaan lakiin on saatava vedenpitävä kirjaus siitä, että suhdeluvuista ei voi mielivaltaisesti poiketa - niin kuin nyt tapahtuu jatkuvasti.

Kommentit

Käyttäjän Tapani kuva

Tämä on hyvin yleistä ja suurimmissa päiväkodeissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Ryhmät ovat liian suuria toistuvasti ja hoitajat ajetaan uupumukseen. Voisiko Tehy ottaa kädet pois taskusta ja tehdä kyselyitä päiväkotien työntekijöille, että miten asetus toteutuu ja mitkä on vaikutukset työntekoon.

Käyttäjän Johanna kuva

Mikä on ryhmä? Alle kolmevuotiaiden ryhmässä oli 16 lasta. Uuden varh.kasv.lain astuttua voimaan ryhmä jaettiin teknisesti kahdeksi ryhmäksi. Lapset "jaettiin" kahteen ryhmään keksimällä ryhmille omat nimet. Mikään ei muuttunut, 16 pientä toimii samoissa tiloissa kuin aiemminkin. Lakia kierrettiin näin törkeällä
tavalla.

Käyttäjän Marjaana kuva

Edes pitkille sairaslomille (useampi kuukausi) ei saa ottaa sijaista. Ryhmässä hyppää sitten jatkuvasti päiväkodin sisältä muita hoitajia tuuraamassa ja auttamassa. Jatkuva vaihtuvuus aiheuttaa lapsissa(1-3v) levottomuutta ja turvattomuutta sekä uuvuttaa ryhmän muut työntekijät.
Jos ryhmässä suhdelukua ylitetään, perustelu johtajalta on, että riittää kun suhdeluku täyttyy koko talon lasten ja työntekijöiden välillä. Tämä kuormittaa vajaalla tekevän ryhmän työntekijöitä.

Käyttäjän Outi kuva

Edellinen kirjoittaja kirjoitti että edes pitkille sairaslomille ei oteta sijaista... Juurikin näin. Lakiahan ei rikota koska koko talo huomioon ottaen suhdeluvut ovat lain sallimat, ellei jopa alitustakin tule. Mutta valitettava tosiasia on että talon sisällä käytävä sijaistaminen kuormittaa kahta ryhmää kerrallaan; ryhmää jossa on vajaus sekä ryhmää josta siirretään työntekijä! Lisäksi apua ei ole välttämättä saatavilla koko päiväksi, vaan ns. kriittisiin tilanteisiin (siirtymätilanteet, ruokailu...)
Jatkuva vaihtuvuus aiheuttaa levottomuutta myös "isommilla" lapsilla.
Rakastan lapsien kanssa toimimista ja koen olevani unelma-ammatissa, mutta unelmatyöstä tässä ei enää ole kyse! Jatkuvat leikkaukset ja kiristämiset ja työntekijöiden TURHA kuormittaminen syö ammattiylpeyttäni ja olen vakavasti harkinnut alan vaihtoa kokonaan! En vain enää pysty olemaan osa tätä oravanpyörää jossa näen mihin suuntaan lasten olot menevät enkä itse pysty asiaan vaikuttamaan! Kauniita korulauseita kyllä kirjoitetaan uuteen vasuun mutta toteutus on ihan jotain muuta.