Hyvinvointialueiden päättäjillä on suuri vastuu alueen asukkaiden hoidosta. Siksi heidän on pidettävä kiinni koulutetusta, osaavasta työvoimasta.
Työvoimapula ei ratkea osaamista heikentämällä
Hoitajapulaa yritetään paikata hoiva-avustajilla ja oppisopimusopiskelijoilla, mutta heillä ei ole riittävää osaamista lähihoitajan tehtäviin. Ilman asianmukaista koulutusta asiakas- ja potilasturvallisuus on vaarassa. Hoitovirheet aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja kasvattavat lopulta alan kustannuksia.
Päättäjät eivät tunnu ymmärtävän hoitotyön vaatimuksia. Ympärivuorokautinen hoito, palveluasuminen ja kotihoito ovat raskaita ja vaativat vahvaa ammattiosaamista. Ikäihmisillä on usein monia sairauksia, ja palveluasumiseen pääsee vasta, kun tilanne on todella vaikea. Tämä ei ole kevyttä puuhastelua!
Hoitotyön arvostus on laskussa
Kelpoisuusehtojen höllentäminen kertoo karua kieltään: hoitotyötä ei arvosteta. Usko siihen, että "kuka tahansa voi hoitaa", romuttaa alan houkuttelevuuden. Kun osaamistasoa lasketaan, päteviä tekijöitä on entistä vähemmän, ja työtaakka kasvaa niillä, jotka vielä jaksavat pysyä alalla.
Lääketurvallisuus ja hätätilanteet vaativat koulutettua henkilöstöä
Lääkehoitoa ei voi sysätä kouluttamattomille. Vaikka lääkeluvallinen hoitaja jakaisi lääkkeet, kuka seuraa niiden vaikutuksia, jos hän ei ole paikalla? Pikakoulutukset eivät anna hoiva-avustajille tarvittavaa osaamista, ja lääkevirheet voivat johtaa potilaan tilan heikkenemiseen ja päivystysten ruuhkautumiseen.
Myös hätätilanteissa koulutuksen puute voi olla kohtalokasta. Tajunnantason vaihtelu voi viestiä vakavasta ongelmasta, mutta lyhyellä koulutuksella näitä tilanteita ei tunnisteta. Tämä voi johtaa hoidon viivästymiseen, turhiin ambulanssihälytyksiin ja pahimmillaan vakaviin komplikaatioihin.
Kielitaidon puute voi vaarantaa hoidon
Vuorovaikutus on hoitotyön perusta. Jos hoitaja ei osaa suomea tai ruotsia riittävän hyvin, kirjaaminen ja asiakasviestintä kärsivät. Potilasvakuutuskeskuksen mukaan yli puolet haittatapahtumista olisi voitu estää paremmalla kirjaamisella ja viestinnällä.
Kelpoisuusehdoista tinkiminen ei ratkaise ongelmaa – se pahentaa sitä. Hoitotyössä ei voi mennä siitä, mistä aita on matalin. Nyt tarvitaan järkeä, ei hölmöläisten peiton jatkamista!
