Filippiiniläisten rekrytoinnista kertoi Yle-uutiset 6.8. Uutisen mukaan filippiiniläiset ovat kotimaassaan opiskelleet vuoden suomen kieltä ja he ovat suorittaneet ammattiopintoja. Suomeen saavuttuaan filippiiniläisiä koulutetaan neliviikkoisessa koulutuksessa hoiva-avustajiksi, minkä jälkeen pätevyys varmistetaan näyttötutkinnolla.
Mediassa ja työnantajien rekrytointi-ilmoituksissa puhutaan toistuvasti hoiva-avustajan tutkinnosta. Suomen koulutusjärjestelmässä ei kuitenkaan ole hoiva-avustajan näyttötutkintoa eikä ylipäätään mitään tutkintoa hoiva-avustajille.
Sosiaali- ja terveysministeriöllä on ainoastaan suositus hoiva-avustajien koulutukseksi. Ko. suositus sisältää sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon osat “kasvun ja osallisuuden edistäminen” ja “ikääntyvien hoidon ja kuntoutumisen osaamisala”.
Jotta koulutuksen suorittaminen olisi mahdollista suosituksen mukaisella tavalla on poistettu vaatimus tutkinnonosien suorittamisjärjestyksestä. Suorittamisjärjestyksen purkamista perustellaan sillä, että sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat entistä joustavammin suorittaa tutkinnon osia ja päivittää osaamistaan työelämän muuttuviin tarpeisiin. Tämä ei kuitenkaan ole oppimisen ja riittävän osaamisen kannalta mielekäs päätös.
Sosiaali- ja terveysministeriö on suosituksellaan avannut vaarallisen putken, jossa ikääntyneiden hoidon taso heikkenee. Muutos on märkä rätti päin potilaiden, heidän läheistensä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kasvoja.
Tehy ei vastusta ulkomailta rekrytointia eikä filippiiniläisiä työntekijöitä, mutta Tehy vastustaa työntekijöiden koulutustason alentamista sosiaali- ja terveysalalla. Hoiva-avustajan tapaisten pikakoulutusten takia työelämään voi päästä henkilökuntaa, jolla ei ole riittävää koulutusta ikääntyneiden hoitoon.
On tiedossa, että hoiva-avustajat kokevat painetta siitä, että he joutuvat tekemään liian vaativia työtehtäviä. Lähi- ja sairaanhoitajien kantama vastuu asiakas- ja potilasturvallisuudesta puolestaan kasvaa entisestään heidän joutuessaan työskentelemään riittämättömällä koulutuksella työtä tekevien kanssa. Tämä on väärin niin hoiva-avustajaksi hakeutuvaa kohtaan kuin ikääntyneiden hoitotyössä jo valmiiksi ylikuormittuneita lähi- ja sairaanhoitajia kohtaan.
Vanhusten hoidon kriisi on vielä tuoreena mielessä. Siksi onkin erikoista, että tilannetta yritetään ratkaista huonommalla koulutuksella. Koulutettua, pätevää työvoimaa alalle saadaan, kun parannetaan sosiaali- ja terveysalan palkkausta ja työoloja. Resepti on yksinkertainen – nyt on vain päättäjien ja työnantajien uskottava tämä.