Selvähän se oli, että hyvinvointialueille siirtyminen tarkoittaa organisaatiouudistuksia. Ei kai kukaan ajatellut, että entiset toimintatavat jatkuvat. Koko sote-uudistuksen tarkoitus kun on tehostaa toimintaa. Suomen kansa ikääntyy ja tarve sote-palveluille sitä myöten kasvaa.
Tehostaminen tarkoittaa uudella tavalla tekemistä ja rahan säästämistä. Hyvinvointialueiden säästöpaineet ovat valtavat. Koko maan mittakaavassa jopa 1,2 miljardin rahoitusvaje pitää jollain tapaa kuroa umpeen. Monet hyvinvointialueet ovat työn jo aloittaneet, ja yt-neuvottelut ovat käynnissä.
Samaan aikaan, kun hyvinvointialueiden pitää säästää, niiden tulee miettiä, miten ne saavat pidettyä kiinni hoitohenkilöstöstään. Pitovoima onkin hyvä kysymys, jos esimerkiksi lakkautetaan toimipisteitä tai kokonaisia sairaaloita ja työntekijöiden työmatkat pidentyvät kymmenillä kilometreillä.
Työnantaja ei voi tehdä muutoksia vain päättämällä niistä, koska sitä sitoo yhteistoimintalaki. Työnantajan pitää neuvotella muutoksista työntekijöiden edustajien kanssa ennen päätösten tekemistä. Neuvottelut tapahtuvat yt-menettelyssä. Neuvotteluissa on tarkoitus yhdessä miettiä ratkaisuja asioihin. Työnantajan kannattaa kuunnella henkilöstön viestejä tarkasti. Kuten usein sanotaan, henkilöstö tuntee työn parhaiten.
Yt-menettely on iso epävarmuustekijä. Monessa tehyläisen kodissa mietitään illalla nukkumaan mennessä, että miltähän työ näyttää ensi vuonna. Oikea tieto auttaa epävarmuuteen ainakin hiukan. Tehyläisen kannattaa lukea ammattiosaston tiedotteet yt-neuvotteluista. Tehyn luottamusmies on aina käytettävissä. Erityisesti luottamusmiehen puoleen kannattaa kääntyä siinä tilanteessa, jos työnantaja tarjoaa uusia tehtäviä, uutta työpistettä tai muita muutoksia ja vaatii nimeä alle uuteen työsopimukseen.
Tehyläinen voi aina (ihan aina!) ottaa luottamusmiehen mukaan, jos työnantaja pyytää palaveriin, jossa käsitellään työsuhteeseen liittyviä asioita. Uuteen työsopimukseen ei kannata milloinkaan laittaa nimeä alle heti. Aina voi pyytää miettimisaikaa, ja luottamusmies on tässäkin tukena.
Ja ihan lopuksi vaatimaton kysymys maan hallitukselle, joka hyvinvointialueiden rahoitusraamit on päättänyt: mitä järkeä on runtata säästöjä kasaan pikavauhdilla? Eikö oikeasti olisi parempi tehdä huolella tarvittavat selvitykset ja pysähtyä edes hiukan pidemmän ajan kanssa pohtimaan uusia toimintatapoja? Jos nyt menetetään kullanarvoista hoitohenkilöstöä nopeilla säästötoimilla yksityiselle sektorille tai kokonaan muille aloille, niin heitä ei helpolla saada takaisin pelastamaan julkisia sote-palveluita.