kuva: iStock

Pitääkö olla huolissaan terveysalan ja varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnista?

Kevan julkisen alan työhyvinvoinnin seurantatutkimus julkaistiin perjantaina. Tutkimustulokset ja kentältä tulleet viestit terveysalan ja varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnin tilasta pysäyttävät miettimään, mitä olisi tehtävissä.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen toivoi jo joulupukilta lisää osaavia ammattihenkilöitä ja parempia työolosuhteita. Kevan tutkimuksen mukaan näin toivoo myös moni alan työntekijä. Terveysalalla joka toinen vastaajista koki, ettei heillä ole riittävästi aikaa saada työnsä tehdyksi ja 57 % koki, ettei työyhteisössä ole riittävästi työntekijöitä.

Kokemus henkilöstöresurssien riittämättömyydestä on kasvanut 9 prosentilla vuoteen 2016 verrattuna. Joka neljäs julkisen terveysalan vastaajista koki työhyvinvointinsa kehittyneen huonompaan suuntaan. Lisäksi aiempaa enemmän esiintyi huolta omista voimavaroista kohdata muutoksia. Tämän lisäksi kokemus työn fyysisestä raskaudesta terveysalalla on lisääntynyt. Joka toinen naisvastaaja koki, että työ on fyysisesti raskasta. Myös varhaiskasvatuksessa työskentelevistä vastaajista peräti 53 % koki työnsä fyysisesti raskaaksi.

Terveysalan ja varhaiskasvatuksen työntekijät arvioivat kriittisimmin myös työympäristönsä turvallisuutta ja terveellisyyttä. Kokemukseen työympäristön turvallisuudesta vaikuttaa varmasti ikääntyneiden, julkisten rakennusten huono kunto, tilojen epätarkoituksenmukaisuus, asiakastyöhön liittyvät uhkaavat tilanteet, sekä yksin tai yöaikaan työskentely. Väkivallan uhka on sosiaali- ja terveysalalla yleisempää kuin muilla ammattialoilla. Tutkimuksen mukaan joka kolmas terveysalalla työskentelevä on kokenut useita kertoja väkivallan uhkaa viimeisen vuoden aikana, sosiaalialalla työskentelevistä työntekijöistä jopa 43 % on altistunut väkivallalle toistuvasti.

Huolta herättää myös se, että kokemus henkisestä työkyvystä on heikentynyt koko kunta-alalla. Tutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa työ kokettiin henkisesti raskaimmaksi. Peräti 71 % sosiaalialan, 66 % terveysalan ja 64 % varhaiskasvatuksen työntekijöistä koki työnsä henkisesti raskaaksi. 

Terveysalalla oltiin myös muita tyytymättömämpiä lähiesimiehen johtamistapaan. Esimieheltä saatuun tukeen suhtauduttiin terveysalalla ja varhaiskasvatuksessa muitta ammattialoja kriittisemmin. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön olivat edellisestä tutkimuskerrasta heikentyneet ja ne koettiin terveysalalla vähäisimimmiksi, vain joka toinen vastaajista koki voivansa vaikuttaa omaan työhön liittyviin asioihin. Myös voimavarojen kohdata muutoksia työssä koettiin heikentyneen.

Onneksi voimavaratekijöitäkin vielä on. Työ koetaan edelleen tärkeäksi ja merkitykselliseksi, jopa yli 95 % sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen työntekijöistä kokee näin. Työstä saadaan myös iloa ja innostusta, varhaiskasvatuksessa (84 %) ja sosiaalialalla (81 %) vielä muita enemmän.

Eräässä tv-ohjelmassa panelistit vastaavat katsojien lähettämiin kysymyksiin siitä, että pitääkö olla huolissaan. Sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnista pitää olla huolissaan! Huolestuttavinta on se, että kuormitustekijät kasautuvat tietyille ammattialoille. Terveysalalla ja varhaiskasvatuksessa työ on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. Samanaikaisesti esimieheltä saadun tuen sekä omien vaikutusmahdollisuuksien omaan työhön koetaan heikentyneen. Työntekijät itse ovat huolissaan omien voimavarojensa, henkilöstöresurssien sekä esimiestyön riittävyydestä. Vaalit ovat tulossa. Lupaako joku ryhtyä toimenpiteisiin?

Lähde: Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018, Kevan tutkimuksia 1/2018, Laura Pekkarinen

https://www.keva.fi/globalassets/2-tiedostot/ta-tiedostot/esitteet-ja-julkaisut/tutkimusraportti-julkisen-alan-tyohyvinvointi-vuonna-2018.pdf