kuva: Ari Korkala / Studio Valoisa Naur

Onko Esperillä ketunhäntä kainalossa vai aito halu parantaa laatua?

Esperi Care ilmoitti 5.3.käynnistävänsä hoiva-avustajien koulutusohjelman työvoimapulasta kärsivän vanhuspalvelun ongelmien ratkaisemiseksi. Ilmoitus annettiin oivallisesti päivää ennen ministeri Saarikon keskustelutilaisuutta, eikä epäilevä mieli voinut välttyä ajatukselta, että Esperi kalasteli myönteistä julkisuutta.

No julkisuutta tuli, muttei ehkä toivottua. Me Tehyssä ärähdimme saman tien.

Ensinnäkään alalla ei vallitse työvoimapula. Sotealalla on tälläkin hetkellä reservissä lähes 40 000 koulutettua työntekijää. Määrä on valtava – yli 10 prosenttia kaikista alalle koulutetuista. Miksi sotealan työntekijät eivät pysy alalla? Vastaus on yksinkertainen: työolot ovat uuvuttavan rankat ja palkka työn vaativuuteen nähden kohtuuttoman matala.

Nyt työvoimapulaa ei vielä ole. Esperi on tiedotteessaan tarkoituksenhakuisesti siteerannut työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2015 raporttia puutteellisesti. Esperi on kertonut ennusteesta ainoastaan arvion, minkä verran sotealan työvoiman kysyntä kasvaa vuoteen 2030 mennessä. Esperi jättää tietoisesti mainitsematta, että raportin mukaan soteala ei kärsi lähitulevaisuudessa työvoimapulasta. Myöskään vuoteen 2030 mennessä ei ole ennustettavissa työvoimapulaa. Erittäin olennaista tietoa työvoimaennusteesta Esperi ei siis kerro.

Miksi Esperi ja muut hoiva-alan toimijat haluavat luoda kuvan hoitajapulasta? Syy on yksinkertainen. Työvoimapula on helppo syntipukki alan ongelmille, jotka johtuvat oikeasti siitä, että työnantajat eivät halua maksaa jo työssä oleville parempaa palkkaa ja tarjota säällisiä työoloja. Karusellin pyörittäminen on halvempaa huonolla palkalla ja työoloilla. Yhteiskunnalta voi pyytää aina vain uusia työntekijöitä, jotka jaksavat oman aikansa alalla ja joista osa siirtyy sitten töihin muille aloille voimien huvetessa.

Toiseksi hoiva-avustajakoulutus tarkoittaa sitä, että Esperi haluaa paikata haamuhoitajansa mahdollisimman vähän koulutetulla ja halvimmalla mahdollisella työvoimalla. Hoitajamitoitukseen voidaan näet laskea hoiva-avustajat siltä osin kuin he tekevät varsinaista hoivatyötä. Vaikuttaa siltä, että Esperi varautuu jo nyt mahdollisesti nouseviin hoitajamitoituslukuihin luomalla oman koulutusohjelman halvalle työvoimalle.

Ongelmat vanhustenhoivassa ovat syntyneet, kun on haluttu säästää. Avustavasta henkilökunnasta on osin luovuttu ja heidän työtään on siirretty sairaanhoitajille sekä lähihoitajille. Siivous ja ruokahuolto vievät paljon aikaa varsinaiselta hoitotyöltä ja siis tärkeimmältä eli vanhukselta, muistisairaalta tai muulta hoivaa tarvitsevalta.

Tehyn resepti ongelmien ratkaisuun on yksinkertainen: palkatkaa riittävästi sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Älkää laittako heitä siivoamaan ja keittämään ruokaa, vaan palkatkaa näihin tehtäviin riittävästi laitoshuoltoalan ammattilaisia.

Parantuneet hoitotulokset liittyvät myös hygienian ja aseptiikan ymmärrykseen. Jo1800-luvulla Florence Nightingale oivalsi Krimin sodassa, mikä vaikutus käsien pesulla oli sotilaiden kuolleisuuteen kenttäsairaaloissa.

200 vuotta myöhemmin väännämme taas rautalangasta, mikä merkitys on hygienialla ja ravitsemuksella. Erään ison hoiva-alan yrityksen neuvottelupöydässä johtaja kummasteli vaatimuksiamme avustavan henkilökunnan palkkaamisesta ja koulutetun hoitohenkilöstön resurssien suuntaamisesta hoivatyöhön. Hän totesi, että kyllähän me kaikki lapsemme oksennuksiakin siivoamme. Ilmeisesti johtajan mielestä hoivalaitoksen puhtaanapito on kuin kotiansa siivoisi. Vetää sanattomaksi.

Tehy tapasi Esperin johtoa 7.3. Kävimme rakentavan ja hyvän keskustelun. Esperin johto vakuutti, ettei koulutusohjelmassa ole kysymys säästämisestä tai työn halpuuttamisesta. He myös kuuntelivat näkemyksiämme tarkasti.

Tehyn terveiset Esperille olivat: Jos kyse ei ole säästötoimista, osoittakaa se. Kertokaa julkisesti, että tarkoituksenne on kouluttaa avustavia henkilöitä ruokapalveluun ja siivoukseen. Kertokaa erityisesti, ettei hoiva-avustajia lasketa hoitajamitoitukseen (eli käytetä konkreettiseen hoitotyöhön, jota tekevät sairaanhoitajat ja lähihoitajat).

Muussa tapauksessa toiminta vaikuttaa jälleen halpamaiselta ja röyhkeältä keinolta tahkota voittoa veronmaksajien rahoilla ja sairaiden vanhusten kustannuksella. Emme haluaisi uskoa, että näin on kaiken tämän vanhusgaten jälkeen.