Terveydenhuollon ammattihenkilöiden hätä riittämättömyyden tunteesta on näkynyt viime aikoina päivälehtien yleisönosastojen palstoilla. Useampi alan ammattilainen on kertonut eettisestä stressistä, koska työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin pitäisi.
Työsuojeluvaltuutetut kertovat esimerkkejä siitä, miten kuntien sote-säästöt leikkaavat myös työturvallisuuteen liittyvistä hankinnoista, kuten esimerkiksi siirtoapuvälineistä tai täydennyskoulutuksesta. Lisäksi sisäilmaston ongelmien vuoksi työskentely väistötiloissa tai jatkuvan remontin keskellä on yleistä.
Vastikään Kevan julkaisema julkisen alan työhyvinvointitutkimus on terveysalan osalta karua luettavaa. Työn kuormittavuus on lisääntynyt ja työntekijät arvioivat työhyvinvoinnin heikentyneen. Työympäristö koetaan selvästi muita aloja useammin turvattomaksi. Vain viidesosa koki työympäristön mahdollistavan sujuvan ja turvallisen työskentelyn. Julkisen terveysalan työntekijöistä joka toinen koki, ettei työaika riitä töiden tekemiseen tai ettei työyhteisössä ole riittävästi työntekijöitä.
Myös väkivallalle ja epäasialliselle kohtelulle altistutaan muita aloja enemmän. Joka kolmas vastaaja ilmoitti kokeneensa väkivaltaa useita kertoja viimeisen vuoden aikana. Erityisesti nuoret alle 30-vuotiaat työntekijät kokevat asiakasväkivaltaa vielä muita enemmän. Epäasiallista kohteluakin koettiin eniten terveysalalla.
Entistä useampi työntekijä koki esimiestyön epäoikeudenmukaiseksi. Tyytymättömyys esimiehiltä saatuun palautteeseen on lisääntynyt vuoden 2014 tilanteesta. Vain hieman useampi kuin joka toinen koki voivansa vaikuttaa työhönsä.
Rakenneuudistuksissa lähiesimiesten lukumäärä on vähentynyt. Vastaavasti suorien alaisten tai vastuualueen satelliittiyksiköiden lukumäärä on noussut. On selvää, että palautteen anto jää vähäiseksi tai työyhteisön ristiriitoja ei ehditä käsitellä ajoissa, kun esimiehellä ei ole yksinkertaisesti riittävästi aikaa. Tehy on korostanut sote-uudistuksen kaikissa vaiheissa, että lähiesimiehiä on oltava riittävästi, jotta esimiehillä olisi tosiasialliset mahdollisuudet onnistua työssään
Toisaalta muutostilanteet ja epäselvä työn- ja vastuunjako aiheuttavat työyhteisössä epävarmuutta ja ristiriitatilanteita. Myös muutoksesta tiedottamista arastellaan, kun ei ole täyttä varmuutta lopullisista päätöksistä.
Julkisen sektorin kustannuskehityksen hillitseminen on johtanut säästötoimiin, jotka iskevät pahiten juuri naisvaltaisen julkisen sektorin töihin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattaminen, vanhuspalveluissa hoitajamitoitukseen laskettavan henkilöstön kriteerien väljentäminen tai sijaisten rekrytointikiellot lisäävät työmäärää entisestään. Sosiaalisen turvattomuuden ja eriarvoistumisen lisääntyminen yhteiskunnassa näkyy mm. asiakasväkivallan uhkana kaikissa palveluammateissa. Niukka henkilöstömitoitus lisää turvattomuuden tunnetta työssä.
Ja sitten on vielä sote-uudistus. Johtavia virkamiehiä myöten on vakuuteltu, että kyllä sosiaali- ja terveysalalla työt säilyvät. Totta on - töitä riittää! Mutta uudistuksessa ei saa unohtaa työn sisältöä, työolosuhteita tai työyhteisön merkitystä.
Vaikka monet työhyvinvoinnin mittarit ovat punaisella, niin vielä on vihreääkin. Voimavaratekijöinä terveysalalla koettiin erityisesti oma työyhteisö ja työkavereiden tuki sekä oma osaaminen, jonka koettiin olevan sopiva suhteessa työn vaatimuksiin. Työ koettiin tärkeäksi ja merkitykselliseksi, lähes 80 % koki työssään kuormitustekijöistä huolimatta iloa ja innostusta.
Korjausliikkeet eivät välttämättä maksa paljon. Henkilöstön mahdollisuutta osallistua työn suunnitteluun ei voi alleviivata liikaa.
Toivottavasti soten muutosvalmennuksessa tarjotaan johdolle henkilöstön osallistamiseen työvälineitä ja tilaa. Muuten voi olla, että kamelin selkä kohta katkeaa…