Luulisi, että tästä aiheesta on jo sanottu kaikki. Vaan ei. Eilisessä eduskunnan tiedonantonäytelmässä hallitus onnistui taas yllättämään tietämättömyydellään. Työministeri Lindström ei osannut antaa selkeää vastausta kysymykseen, miten uusi irtisanomislaki eroaa nykyisestä eli ”mikä riittää irtisanomiseen uuden lain mukaan, eikä riitä irtisanomiseen nykylain mukaan”. Lindström totesi, että ”kyse on siitä, että irtisanominen suhteutetaan yrityksen kokoon… Uusi asia on se, että yrityksen koko on se ratkaiseva asia suhteutettuna tuomittavaan menettelyyn.”
Pitkään työoikeuden parissa puuhastellutta juristia moinen naurattaisi, jos ei itkettäisi.
Näinhän se on tälläkin hetkellä. Yrityksen koko vaikuttaa jo nyt irtisanomisperusteen riittävyyden arvioinnissa. Eli suomeksi sanottuna isossa yrityksessä voi mokata suuremmin ja käyttäytyä huonommin kuin pienessä ilman pelkoa (laillisesta) irtisanomisesta. Tai toisin sanottuna pienessä yrityksessä pitää pelätä potkujen saamista pienemmästä rikkeestä kuin isommassa.
Mitään ei siis olla oikeasti muuttamassa - ainoastaan vaarantamassa työpaikkojen työrauhaa. Enkä tarkoita lakkoja vaan sitä, että valmisteilla olevan lain säätämisen jälkeen, kukaan ei enää tiedä, millä perusteilla pienissä yrityksissä saa oikeasti irtisanoa laillisesti. Kestää vuosikausia ennen kuin tuomioistuimet ovat oikeuskäytännöllä muokanneet rajat. Tämäkin tuli ministerin suusta vahvistettua eilen. Mahtaa moni yrittäjä vielä kirota tätä lakia, jos laki voimaantulopäivän näkee.
Nykyisen työsopimuslain perusteluissa on käytetty useampi sivu kuvaamaan sitä, minkälaisissa tilanteissa irtisanominen on mahdollista. Olisi suotavaa, että Suomen hallitus vaivautuisi tsekkaamaan, mitä laista jo nykyisellään löytyy (HE 157/2000 s. 96-101). Hallituksen esitöistä, jotka siis selittävät sitä, mitä eduskunta on lakia säätäessään tarkoittanut, löytyy mm. seuraava lainaus:
”Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.
Pykälässä säädettäisiin työntekijän henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista sekä niiden asiallisuuden ja painavuuden arvioimisesta. Säännökset muodostaisivat kokonaisuuden, jonka perusteella irtisanomisperusteen riittävyys olisi arvioitava kussakin yksittäistapauksessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sallituista irtisanomisperusteista ja perusteiden arviointiin liittyvästä kokonaisharkinnasta.
Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että voimassa olevan oikeuden tapaan irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Yksilöperusteisessa irtisanomisessa arvioinnissa vaikuttavia seikkoja voisivat olla esimerkiksi työntekijän rikkeen laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja hänen suhtautumisensa tekoonsa tai käyttäytymiseensä, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema.”
On aivan virheellistä väittää, että yrityksen koko olisi jokin uusi arvioitava seikka, minkä takia tarvitaan uutta lainsäädäntöä. Yrityksen koko on vuosikausia ollut yksi irtisanomisperusteen harkinnassa huomioitava seikka. Tämä on opetettu jokaiselle juristille koulussa. Olisi hyvä, jos hallituksen juristit valottaisivat asiaa kollegoilleen.