Päättäjillä on mahdollisuus ratkaista hoitajapula  

Hoitajapulaa on haluttu ratkaista milloin lisäämällä hoiva-avustajien määrää tai rekrytoimalla työvoimaa ulkomailta. Myös hyvinvointialan liitto HALI esitti hoitajapulan ratkaisuksi erilaisia keinoja – kaikkea muuta, mutta ei sosiaali- ja terveysalan henkilöstön palkkauksen ja työolojen parantamista. Toivottavasti budjettiriihessä päättäjät ottavat vastuuta tilanteesta. Nyt ei ole vetkuttelun aika.  

Hoiva-avustajien ammattitaito ei riitä vanhusten hoitoon 

Tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa monisairaat asiakkaat tarvitsevat toimintakyvyn alentumisen vuoksi paljon ohjausta ja apua päivittäisissä toiminnoissa, kuten ruokailussa, puhtaudessa ja pukeutumisessa, ja vuorovaikutuksessa.

Tähän tarvitaan koulutettuja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Tehyn kyselyn 2021 mukaan ammattihenkilöt arvioivat, että tehostetussa palveluasumisessa asiakasturvallisuus vaarantui viikoittain tai useammin, koska henkilöstövahvuudessa ei ollut riittävä määrä ammattihenkilöitä ja henkilöstövajetta on täydennetty esimerkiksi hoiva-avustajilla.

Valviran arvion mukaan hoiva-avustajien ammatillinen osaaminen vanhustyössä on merkittävällä tavalla niukempi kuin esimerkiksi lähihoitajilla (Valviran lausunto STV 20.2.2020).

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi ja hoiva-avustajien tehtävänkuvien ulkopuolelle pitää jättää lääkehoitohoitosuunnitelman mukaiseen lääkehoitoon liittyvät työtehtävät, sairaanhoidolliset toimenpiteet, kuten esimerkiksi haavahoidot, verenpaine- ja/tai verensokerimittaukset, fyysisen toimintakyvyn tukeminen, kuten esimerkiksi liikehoidot, jumpparyhmät ja kävelyharjoitukset, aktiivisen päivätoiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi yhdessä asiakkaiden kanssa, apuvälineiden hankinta ja käytön ohjaus.

Edellä mainitut työtehtävät kuuluvat ensisijaisesti koulutetuille tutkinnon suorittaneille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille, siksi hoiva-avustajat voivat osallistua niihin avustajina, mutta päävastuu pitää aina olla ammattihenkilöillä.  

Päättäjät, jos haluatte ratkaista vanhustenhoidon kriisin niin ainakaan henkilöstön koulutustason laskulla ei saada laatua vanhustenhoitoon. 


Siirretään hamaan tulevaisuuteen päätös 0,7-mitoituksesta vanhuspalveluissa? 

Vanhustenhoidon kriisi on ollut jo vuosia ongelma. Sitä on koetettu ratkaista parantamalla vanhuspalveluiden mitoitusta, jonka tulee olla huhtikuussa 2023 lopulta 0,7 hoitajaa asiakasta kohden.  

Vanhuspalveluiden 0,7-mitoituksen tarkoituksena on parantaa vanhustenhoidon laatua. Asia on nyt ratkaistava. Mitoituksen lykkäys karkottaisi myös lisää hoitajia alalta. 

Päättäjät, tämä on arvovalintakysymys. Vanhukset ansaitsevat parempaa hoitoa ja hoitajat lisää työkavereita.  


Teknologiasta apu hoitajapulaan? 

Teknologiasta ja digitalisaatiosta on hyötyä terveydenhuollossakin ja niitä pitää edistää.

Teknologiset ratkaisut ovat kuitenkin vielä niin lapsen kengissä, että niillä ei voida korvata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantuessa esimerkiksi asiakkaan kaaduttua, tarvitaan tilanteeseen aina koulutettu ammattihenkilö arvioimaan tilanne ja mahdollinen jatkohoidon tarve.

Päättäjät, teknologia on hyvä renki, mutta pelkästään sen avulla ei pystytä varmistamaan hoidon laatua.


Opiskelijat mukaan henkilöstömitoitukseen? 

Lain mukaan opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen. Riittävä ja yksilöllinen koulutus ja ohjaus tekee koulutuksesta vetovoimaisen.

Oppisopimuskoulutuksessa olevat opiskelijat ovat oikeutettuja ohjaukseen ja opetukseen. Tämä ei ole mahdollista, jos heidät on laskettu henkilöstömitoitukseen. Koulutuksen tarkoitus on kartuttaa osaamista koulutetun ammattihenkilön ohjauksessa ei oppia kantapään kautta hoitovirheistä.

Päättäjät, opiskelijoilla on oikeus opiskeluun ja ohjaukseen eikä heitä voi laskea mukaan henkilöstömitoitukseen ja käyttää hätäratkaisuna hoitajapulaan.


Eettinen rekrytointi hoitajapulan lieventämiseksi on kannatettavaa

Hoitohenkilökunnan rekrytointi pitää toteuttaa siten, että se ei pahenna globaalia hoitajapulaa toisella puolella maapalloa.

Sairaanhoitajien rekrytointi hoiva-avustajiksi johtaa ammatilliseen umpikujaan, josta eteneminen sairaanhoitajaksi on vaikeaa. Saatavuusharkinnasta sote-henkilöstön osalta voi luopua, mutta työehtojen valvontaa pitää tehostaa ja resursoida paremmin.

Suomessa perheenyhdistämistä on viime aikoina tiukennettu. Tämä ei edistä työperäisten maahanmuuttajien kotoutumista ja työpaikkaan sitoutumista.

Erilaisten hankkeiden sijaan tutkintojen tunnustamiseen ja ammattipätevyyden arviointiin on saatava pysyvä tutkintojen tunnustamisen pätevöitymispolku. Kielitaidon hankkimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä kielitaito on potilasturvallisuuden toteutumisen edellytys.

Kielen oppiminen työn ohessa on kannatettavaa, mutta kieltä osaamaton työntekijä ei voi olla laskettuna henkilömitoitukseen. Riittävä kielitaito on sitä, että potilasturvallisuus ei missään olosuhteissa vaarannu. Tämä vaatii työntekijöiltä hyvää suullista ja kirjallista kielitaitoa.

Päättäjät, hoitajapulan varjolla tapahtuva työntekijöiden hyväksikäyttö, kiskonnantapainen työsyrjintä ja ihmiskauppa eivät lisää alan vetovoimaa eikä voi olla ratkaisu hoitajapulaan. 

Palkat ja työolot on saatava kuntoon heti, jotta hoitajapula saadaan ratkaistua. Ilman sitä eivät muutkaan keinot kuten työperäinen maahanmuutto tai koulutuspaikkojen lisääminen ratkaise hoitajapulaa. Nyt ei ole vetkuttelun aika, vaan ratkaisun aika. 

Suosittelemme sinulle

Työelämäopas
18.3.2021
Työelämäopas
27.9.2021
Tehy-lehti
30.11.2022
Tehy-lehti
29.11.2022