Vanhukset tarvitsevat ammattitaitoiset hoitajat

Vanhuspalvelulain uudistamiseen liittyvä esitysluonnos ei anna perusteita sille, että hoiva-avustajat voisivat välittömässä asiakastyössä korvata nimikesuojattujen ja laillistettujen ammattihenkilöiden työpanosta. Hoiva-avustaja ei ole sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö.

Kuvateksti
Kuva: Lauri Rotko

Valtaosa välittömään asiakastyöhön osallistuvasta vanhuspalvelujen henkilöstöstä on vastaisuudessakin nimekesuojattuja ja laillistettuja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä – lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Myös kuntoutushenkilöstöä on oltava riittävästi. Tämä on välttämätöntä hoidon laadulle ja asiakkaiden turvallisuudelle.

Esitysluonnos rajaa hoiva-avustajan työtehtäviä tehostetussa palveluasumisessa. Ne eivät vastaa itsenäisyydeltään tai vaativuudeltaan esimerkiksi lähihoitajan työtehtäviä. Hoiva-avustajat eivät voi olla yksin työvuorossa, koska koulutus ei mahdollista itsenäistä työskentelyä.

Hoiva-avustajat eivät voi ilman lisäkoulutusta osallistua lääkehoitoon, sillä vanhusten lääkehoidon turvallinen toteuttaminen vaatii ammattitaitoa. Jokaisessa työvuorossa pitää vastaisuudessakin olla riittävästi terveydenhuollon ammattihenkilöitä toteuttamaan lääkehoitoa. Lääkehoito on tehostetussa palveluasumisessa jokapäiväistä. Muuta henkilöstöä voidaan kouluttaa pienimuotoiseen lääkehoitoon yksiköissä, joissa lääkehoidon toteuttaminen ei ole jatkuvaa.

Valtaosa asiakkaista on muistisairaita, ja osalla heistä on käytöshäiriöitä. Asiakkailla on myös muita akuutteja- ja pitkäaikaissairauksia. Myös asianmukainen palliatiivinen ja saattohoito edellyttävät, että tehostetussa palveluasumisen yksiköissä on riittävä määrä nimikesuojattuja ja laillistettuja ammattihenkilöitä. Asiakkaat tarvitsevat paljon hoitoa ja huolenpitoa. Heidän itsemääräämisoikeutensa on turvattava. Hoitotyön täytyy olla kuntouttavaa.

Laki suositusta vahvempi

Keväällä 2019 julkisuuteen tullut vanhuspalvelukriisi toi esiin tarpeen säätää tehostetun palveluasumisen henkilöstömitoituksesta lainsäädännössä. Laatusuosituksen ohjeistus henkilöstömitoituksesta ei ole kyennyt varmistamaan hoidon laatua ja asiakasturvallisuutta. Henkilöstömitoituksen nostamisesta 0,7-tasolle vallitsi ennen eduskuntavaaleja laaja poliittinen yhteisymmärrys. Vaalien jälkeen asia kirjattiin hallitusohjelmaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä ministeri Kiurun asettama mitoitusjaosto ovat valmistelleet esitysluonnoksen siitä, miten henkilöstömitoitus voidaan lainsäädännössä nostaa 0,7:n tasolle.  Esitysluonnoksessa on käsitelty myös sitä, miten 0,7:n mitoitus joustaa tarvittaessa ylöspäin, jos asiakkaiden hoitoisuus sitä edellyttää ja sitä, miten tukipalvelut eriytetään hoitotyöstä.

Lainsäädännön tavoitteena on parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta ja varmistaa, että toimintayksiköissä on riittävä hoidosta ja huolenpidosta vastaava henkilöstö, joka ehtii tehdä työnsä kunnolla. Jokaisessa toimintayksikössä pitää olla riittävä määrä sairaanhoitajia.

Työnantaja vastaa siitä, että työntekijöiden osaaminen vastaa työn vaatimuksia ja asiakkaiden tarpeita.

Vähimmäishenkilöstömitoitus 0,7 on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2020. Siirtymäaikana eli 1.8.2020-1.4.2023 mitoituksen voisi työpaikalla alittaa, jos riittävästä hoidosta ja huolenpidosta pystytään huolehtimaan. Siirtymäajallakaan mitoitus ei saisi olla alle nykyisen 0,5-suosituksen. Siirtymäajan jälkeen mitoitus ei saa olla alle 0,7.

Uusia hoitajia tarvitaan

Henkilöstömitoitukseen laskettaisiin mukaan nykyisen laatusuosituksen mukainen henkilöstö eli välittömään asiakastyöhön osallistuvat työntekijät. Heitä ovat esimerkiksi sairaan- ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset ja viriketoiminnan ohjaajat. Toimintayksiköiden vastuuhenkilöt, kuten osastonhoitajat ja yksiköiden johtajat, lasketaan mitoitukseen vain siltä osin, kun he osallistuvat välittömään asiakastyöhön.

Välillinen tukipalvelutyö, kuten siivous, ruokahuolto, pyykkihuolto ja kiinteistöhuolto, on tarkoitus erottaa asiakastyötä tekevien työstä 1.8.2020. Tukipalveluita ei enää laskettaisi osaksi henkilöstömitoitusta, vaan niihin pitäisi varata riittävästi muuta henkilöstöä.

Henkilöstömitoituksen nostaminen esimerkiksi 24 asiakkaan yksikössä 0,5-tasolta 0,7-tasolle vaatisi seitsemän uutta kokonaikaista vakanssia. 0,5-mitoituksella tässä yksikössä aamuvuorossa voi olla viisi hoitajaa, illassa kaksi ja yössä yksi. Kun mitoitus nostetaan samassa yksikössä 0,7-tasolle, aamuvuorossa voisi olla kuusi hoitajaa, illassa kolme hoitajaa ja yöhönkin riittää kaksi hoitajaa. Lisäksi tarvitaan tukipalveluhenkilöstöä.

Vuoteen 2030 mennessä vanhuspalveluihin tarvitaan esitysluonnoksen mukaan 30 000 uutta hoitajaa nykyisten 50 000 lisäksi. Näin siksi, että  0,7-mitoitus lisää henkilöstön määrää, kotihoidon asiakasmäärän lisääntyy ja hoitajat jäävät eläkkeelle.

Tuoreen TEM:n ammattibarometrin mukaan sairaan-, terveyden- ja lähihoitajat ovat ammatteja, joissa työvoimapula on merkittävää. Sosiaali- ja terveysministeriö on miettinyt keinoja, joilla hoitajien määrä turvataan. Yksi on parantaa työssä kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tällä hetkellä käytännössä täystyöllisyys. Tehyläisten työttömyysaste on ollut vuoden 2019 aikana noin 1,5 prosenttia. Mitään työttömien reserviä ei ole. Henkilöstöpula korjaantuu parhaiten laittamalla työolot ja palkkaus kuntoon.