Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutustasoa ja osaamista pitää nostaa – ei laskea

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy kampanjoi avainsanoilla, jotka käsittelevät Tehyn eduskuntavaali- ja hallitusohjelmatavoitteita. Tavoitteet on kiteytetty viiteen päättäjille suunnattuun avainsanaan, jotka ovat resurssit, laatu, osaaminen, johtaminen ja tasa-arvo. Lisätietoja Tehy.fi/avainsanat. Tässä blogissa käsitellään osaamista.

Ennusteen mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden työvoimatarve kasvaa keskimääräistä nopeammin vuoteen 2030 saakka. Maailman terveysjärjestön mukaan vuoteen 2035 mennessä globaalisti on 12,9 miljoonan työntekijän pula pelkästään terveydenhuollon sektorilla.

Suomessa työvoimasta on pula jo nyt niin varhaiskasvatuksessa kuin sosiaali- ja terveysalalla. Siksi on tärkeä miettiä ammattihenkilön työajan ja osaamisen kohdentamista entistä huolellisemmin. Pääkaupunkiseudulla päiväkoteihin rekrytoidaan kouluttamattomia avustajia neljän päivän pikaperehdytyksellä ilman alan koulutusta.

Ratkaisu työvoimapulaan ei kuitenkaan ole kouluttamattomien avustajien palkkaaminen varhaiskasvatukseen, lähihoitajien korvaaminen hoiva-avustajilla tai sairaanhoitajien korvaaminen lähihoitajilla. Sen sijaan valtakunnallista ja alueellista ennakointia tulee tehdä yhteistyössä avoimesti, jotta todellinen työvoima- ja osaamistarve voidaan optimoida. Osaamis- ja koulutustarpeiden suunnittelussa tulee paneutua siihen, millaista osaamista tarvitaan varhaiskasvatuksessa ja sosiaali- ja terveysalalla tulevaisuudessa.

Ammattihenkilönä toimiminen varmistetaan koulutuksella ja ammattihenkilöiden kelpoisuusehdot tulee määritellä tarkasti. Pelkät osatutkinnot tai pikakoulutukset tuottavat puutteellista osaamista, mikä heikentää potilasturvallisuutta. Ammattihenkilön osaaminen perustuu koulutusjärjestelmän mukaiseen, tutkintoon johtavaan koulutukseen.  Vain tarkoituksenmukainen ja työtehtävän edellyttämä koulutus mahdollistaa palveluiden korkean laadun. Tulevaisuudessa tarvitaan erityisesti kykyä moniammatilliseen yhteistyöhön sekä hyvinvointiteknologia- ja digitalisaatio osaamista.  

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (esimerkiksi lähihoitaja, perustason ensihoitaja) suorittaneella on alan perusammattitaito ja työelämässä tarvittava alan ammatillinen pätevyys. Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus (esimerkiksi terveystieteiden maisteri). Ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännön­läheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta (esimerkiksi ensihoitaja, fysioterapeutti, kätilö, sairaanhoitaja, sosionomi).

Työelämässä tarvittavaa osaamista on arvioitava jatkuvasti ja säännöllisesti. Vain siten voidaan turvata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmien asiakaslähtöinen toiminta.