Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy kampanjoi avainsanoilla, jotka käsittelevät Tehyn eduskuntavaali- ja hallitusohjelmatavoitteita. Tavoitteet on kiteytetty viiteen, päättäjille suunnattuun avainsanaan, jotka ovat resurssit, laatu, osaaminen, johtaminen ja tasa-arvo. Lisätietoja Tehy.fi/avainsanat. Tässä blogissa käsitellään resursseja.
Keskustelu työvoiman riittävyydestä vanhustyössä jatkuu (TS 2.4.2019 mielipide). Hyvinvointiala HALI ry:n toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas antoi ymmärtää, etten oikein ymmärrä enkä hahmota sote-alan työvoimapulaa.
Yksityisten hoivan tuottajien ja Kuntaliiton mukaan Suomessa on tällä hetkellä vanhustyössä työvoimapula. Ratkaisuina tähän on esitetty mm. koulutusmäärien nopeaa lisäämistä, hoitajatuontia esimerkiksi Filippiineiltä, oppisopimuskoulutuksen kehittämistä, hoiva-avustajakoulutusta, perhevapaauudistusta ja esimerkiksi koululaisten käyttämistä avustaviin tehtäviin viikonloppuisin. Tätähän Rajakangaskin esitti.
Jos kansallisella tasolla halutaan vaikuttaa työvoiman pysyvyyteen, vaatii se tutkimusten mukaan useita samanaikaisia toimia. Tehyn näkemyksen mukaan vanhustyöhön saadaan koulutettua henkilöstöä eli mm. lähihoitajia, sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja korottamalla palkkaa, laittamalla työolosuhteet ja henkilöstömitoitus kuntoon, lisäämällä urakehitysmahdollisuuksia ja panostamalla hyvään esimiestyöhän sekä johtamiseen. Vakituisiin, maineeltaan hyviin työpaikkoihin riittää koulutettua hoitohenkilöstöä jatkossakin.
Tehostetussa palveluasumisessa ja kotihoidossa on nykyisin entistä huonokuntoisempia ja runsaasti hoitoa vaativia vanhuksia. Suurin osa asukkaista on muistisairaita, ja osa tarvitsee saattohoitoa. Valvira ja aluehallintovirastot ovat joutuneet alkuvuonna keskeyttämään kolmen tehostetun palveluasumisyksikön toiminnan ja puuttumaan useiden muiden yksiköiden toimintaan. Kouluttamatonta henkilöstöä ja hoiva-avustajia lisäämällä ei ratkaista näitä hoidon epäkohtia ja huonoa laatua. Koulutusmäärien lisääminen ei auta, jos koulutettua hoitohenkilöstöä valuu pois alalta tai joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, työn kuormittavuuden ja eettisen uupumisen vuoksi.
Vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelee noin 29 000 ammattilaista. Kotihoidossa työskentelee puolestaan noin 16 500 ammattilaista. Lähihoitajia valmistuu vuosittain noin 10 000. Vanhustenhoitoon tulee uusia lähihoitajia noin 1 800–2 000 vuodessa. Valtaosa vanhusten hoidon työntekijöistä on lähihoitajia. (THL 2018.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan lähihoitajia ja vastaavan koulutuksen suorittaneita oli työllisinä yhteensä 147 630 (2014). Muilla toimialoilla kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa heistä työskenteli 22 127 henkilöä (15 %).
Syyskuussa 2018 julkaistussa ammattibarometrissä (TE-toimistojen arvio) lähihoitajat eivät vielä olleet työvoimapula-ammattien listalla. Nyt 28.3.2019 julkaistussa uusimmassa Ammattibarometrissä lähihoitajat olivat työvoimapula-ammattien listalla sijalla 14.
Työvoimatilanne vaihtelee ammattibarometrin mukaan alueittain. Neljän ELY-keskuksen alueella (Kainuu, Etelä-Savo, Kaakkois-Suomi ja Varsinais-Suomi) on paljon pulaa lähihoitajista, kun taas kolmella alueella (Pohjois-Savo, Keski-Suomi ja Satakunta) työvoimatilanne on tasapainossa. Avointen lähihoitajatyöpaikkojen määrä koko maassa oli keskimäärin kuukauden aikana 3 216. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseisiin työpaikkoihin ei löydettäisi lähihoitajia.
ForeAmmatti‐palvelussa voi tarkastella lähihoitajien työvoimatilannetta alueellisesti. Kolmentoista maakunnan alueella on 1-5 lähihoitajatyönhakijaa yhtä työpaikkaa kohden. Kahden maakunnan alueella (Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa) on 6–10 lähihoitajatyönhakijaa työpaikkaa kohden ja yhden maakunnan alueella (Kymenlaakso) on jopa 11–25 lähihoitajatyönhakijaa työpaikkaa kohden. Kahden maakunnan (Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala) alueella on työvoimapulaa, eli työpaikkoja on enemmän kuin niitä hakevia lähihoitajia.
Työvoiman pitkän aikavälin ennustaminen sisältää huomattavia epävarmuuksia ja paljon oletuksia. Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuonna 2015 raportin "Sosiaali- ja terveysalan työvoiman riittävyys nyt ja tulevaisuudessa". Siinä on tarkasteltu sosiaali‐ ja terveysalan työntekijöiden riittävyyttä vuoteen 2030 mennessä, eri lähteistä saatujen lukujen valossa. Raportin johtopäätösten mukaan sote-alalla työvoiman kysyntä kasvaa noin 109 000 henkilön verran vuoteen 2030 mennessä, ja avautuvia työpaikkoja tulee olemaan 283 000. Samalla raportissa kuitenkin arvioitiin, että alan koulutustuotos riittää juuri ja juuri vajeen täyttämiseksi. Näin ollen alalle ei ennustettu tulevan työvoimapulaa vuonna 2030.
Raportin mukaan työvoiman riittävyyteen vaikuttaa tulevaisuudessa vahvasti alan vetovoima. Vanhustyön vetovoimaisuudessa on paljon parantamista, jotta nuoret hakeutuisivat alalle. Esimerkiksi Sanna Koskisen vuonna 2016 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostus ikäihmisten hoitamiseen työurana oli parhaimmillaankin vain kohtalaista. Moni nuori muodostaa kuvan lähihoitajan ammatista seuraamalla mediaa. Kuormittava ja huonosti palkattu vanhustyö ei tällä hetkellä vedä nuoria puoleensa. Tämä on ongelma, joka pitää ratkaista.
Myös alalla pysyminen ja eläkeikään saakka työssäjaksaminen vaikuttavat työvoiman riittävyyteen. Jos saisimme edes osan sote-alan ulkopuolella työskentelevistä lähihoitajista ja sairaanhoitajista houkuteltua takaisin, vaikuttaisi se positiivisesti työvoiman riittävyyteen jatkossa.
Kirjoituksessaan Rajakangas syytti minua vastuuttomuudesta. Eikö kuitenkin vastuutonta ole ikäihmisten saama hoiva monessa yksityisessä palvelukodissa? Eikö AVI olekin juuri puuttunut monen yksikön toimintaan ja yksiköitä on suljettu? Minusta tällaiselle vastuuttomuudelle ei ikääntyvässä Suomessa ole varaa.
Vastuullista on, kun ikäihmisten hoitoon palkataan lisää koulutettua työvoimaa, jota on tarjolla, kunhan palkkaus ja työolot saadaan kuntoon.