Viime päivinä on keskusteltu paljon ikäihmisten hoidon laadusta ja henkilöstömitoituksesta. Ongelmat on tiedetty jo pitkään. Asia nousi otsikoihin, kun Valvira keskeytti Esperi Care Oy:n Hoivakoti Ulrikan toiminnan Kristiinankaupungissa.
Laista puuttuu tällä hetkellä säädös ikäihmisten hoidon henkilöstömitoituksesta. Toteutuneen henkilöstömitoituksen vähimmäistason on oltava vähintään 0,50 tehostetun palveluasumisen toimintayksikössä. Luku perustuu ikäihmisten palvelujen laatusuositukseen (2017-2019). Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työvuorossa olisi yhtä hoitotyöntekijää kohden kaksi ikäihmistä.
Suunniteltu henkilöstömitoitus lasketaan siten, että yksikön hoitotyöntekijöiden määrä jaetaan asiakaspaikkojen määrällä. Esimerkiksi yksikössä, jossa hoidetaan 20 ikäihmistä, tarvitaan 10 täyttä työaikaa tekevän hoitotyöntekijän työpanos. Se merkitsee, että käytössä on 10 vakanssia. Vakanssien määrä jaetaan asiakaspaikkojen määrällä, jolloin saadaan suhdeluku: 10/20=0.50. Kymmenen hoitotyöntekijän työpanos jaetaan kolmeen työvuoroon, seitsemälle päivälle viikossa. Työntekijällä on keskimäärin kaksi vapaapäivää viikossa, jotka otetaan huomioon työpanosta arvioitaessa. Lopputuloksena on, että työvuorossa on vain muutama hoitotyöntekijä hoitamassa yksikön kaikkia ikäihmisiä ja yövuorossa yleensä vain yksi.
Laatusuosituksen mukaan nykyisin lasketaan todellista, toteutunutta henkilöstömitoitusta. THL:n laskukaavan mukaan toteutunut henkilöstömitoitus lasketaan siten, että yksikön vakanssien määrä (= tehdyt työtunnit) jaetaan asiakkaiden todellisella määrällä viikon ajalta. Tällöin huomioidaan esimerkiksi ylipaikoilla olevat asiakkaat. Silloin 20 paikkaisen yksikön laskelma näyttää esimerkiksi seuraavalta: Yksikön sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat tehneet viikon aikana yhteensä 380 tuntia välitöntä hoitotyötä. Kun se muutetaan vakansseiksi (tehdyt työtunnit jaetaan keskimääräisellä viikkotyöajalla), saadaan vakanssien määräksi 380h/38,25h=9.9. Vakanssien määrä jaetaan puolestaan asiakasmäärällä, jolloin tulokseksi saadaan toteutunut henkilöstömitoitus eli 9.9/20=0,50.
Minimiluvun ja laskentakaavan ongelma on, että se ei kerro: kuinka paljon ikäihmiset tarvitsevat hoitajan apua, mikä on muistisairaiden osuus, onko heillä kiireellisesti hoidettavia sairauksia, onko asiakkaita saattohoidossa ym. Siitä ei myöskään selviä, millainen osaaminen yksikön hoitotyöntekijöillä on, kuinka moni on sijainen tai onko yksikössä esimiestä, sairaanhoitajaa, kuntoutus- tai tukipalveluhenkilöstöä.
Tehy vaatii, että henkilöstön määrästä ja laadusta on säädettävä lailla. Henkilöstömitoitus ei voi olla kiveen hakattu luku, joka yksinkertaisesti lasketaan vakanssien ja asiakkaiden välisenä suhdelukuna. Laatuongelmat eivät ratkea, jos luku 0,5 siirretään sellaisenaan lakiin. Henkilöstömitoitusta on nostettava. Ikäihmisten hoidon tarve ja siinä tapahtuvat muutokset on otettava huomioon henkilöstömitoituksissa. Siksi hoidon tarve on jatkossa arvioitava kansallisesti yhdenmukaisella tavalla.
Myös henkilöstön osaaminen, esimiestyö ja työsuhteiden jatkuvuus on varmistettava, jotta laadukas ja asiakasturvallinen hoito taataan jokaisessa yksikössä. Toimintayksiköissä on oltava myös erityistyöntekijöitä kuten fysio- ja toimintaterapeutteja. Heidän osaamisensa on otettava täysipainoisesti käyttöön asiakkaiden toimintakyvyn tukemisessa ja kuntoutuksessa.
Esimerkiksi viriketoiminnan ohjaajat lasketaan nykyisen laatusuosituksen mukaan henkilöstömitoitukseen siltä osin, kun heidän työnsä sisältää välitöntä hoitotyötä. Hoiva-avustajat voidaan huomioida koko työajaltaan mitoituksessa. Näin ei voi olla!
Henkilöstömitoituksessa on laskettava ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden (esimerkiksi lähihoitajat ja sairaanhoitajat) työtunnit, jotka kohdentuvat välittömään hoitotyöhön.